Arja Alho

Ajankohtaista

Facebook

Helsinki-veturi raiteilla ilman vaunuja

Helsingin Suomen pääkaupunkina on opeteltava olemaan uudelleen vastuullinen. Pääkaupunkiseutu on ehdottomasti Suomen kehityksen veturi mutta on syytä pitää huoli, että junassa on myös vaunuja ja niissä matkustajia.
Helsinkiläiset päättäjät heräsivät oman kunnan puolustajiksi viimeistään 1990-luvun alussa, jolloin silloinen Esko Ahon porvarihallitus kohteli Helsinkiä erityisen kovalla kädellä. Helsingin karvalakkilähetystöä ei edes otettu vastaan. Kun ylipormestari Jan Vapaavuori puhui metropolipolitiikasta viikko sitten alueen yliopistojen ja oppilaitosten tilaisuudessa, hän vetosi voimakkaasti oman alueen puolustamiseen. Olin mukana kansanedustajaehdokkaana koska halusin päivittää tietoni.
Mikä on oma alue? Niin maakunta- kuin soteuudistuksessa Helsinki on edellyttänyt sille sopivia erillisratkaisuja. Mutta samalla erillisratkaisut uhkaavat Uuttamaata maakuntana. Olen ollut Helsingin päättäjä hiukan vajaa 20 vuotta ja kansanedustaja Helsingin vaalipiiristä 16 vuotta. Viimeiset vuodet olen asunut reilun puolen tunnin matkan päässä Helsingistä, läntisen Uudenmaan Siuntiossa. Kunpa minulla olisi ollut nykyinen kokemukseni käytössä jo silloin!
Väitän, että maankäytössä, asumisessa ja liikenteessä tarvitaan maakuntapohjaista ajattelua. Monet Helsingin vireillä olevat hankkeet pitäisi levittää kuntarajojen ulkopuolelle ja luoda näin hyvää ja vihreää asumisympäristöä ja toimivaa raideliikennettä. Tämä ei ole helppoa koska pääkaupunkiseudun kuntien yhteistyö ei ole oikein sujunut. Siksi Helsingin pitää katsoa kehä kolmosen ohi ja tehtävä yhteistyötä Uudenmaan eri alueiden kanssa.
Suuret kaupungit ovat olleet aktiivisia ns. tunnin junayhteyksien saamisesta Turkuun ja Tampereelle ja ovat mukana niitä ajavissa hankeyhtiöissä. Mutta entä kaikki muut näiden keskusten välillä? VR:n lähiliikenteen lopettaminen on katkaissut läntisen Uudenmaan. Pääsemme toki Siuntiosta töihin ja oppilaitoksiin HSL-kuntana mutta läntiset yhteydet ovat käytännössä poikki. Rantaradan kunnostamisen pitäisi kiinnostaa myös Helsinkiä, sillä se vähentää paineita ratkaista kaikki ongelmat Helsingin rajojen sisäpuolella.
Terveydenhuollossa on tapahtunut voimakas erityisosaamisen keskittyminen pääkaupunkiseudulle. Kuitenkin soten olennaisia asioita on sosiaali- ja terveydenhuollon saumaton yhteistyö. Se onnistuu vain paikallisesti. Kun ennaltaehkäisevät ja varhaisen puuttumisen palvelut toimivat lähipalveluina, vähennetään kustannuksia kalliissa hoidossa. Siksi Helsingin ei pidä hakea itselleen erityisratkaisua, vaan sellaista, joka pitää lähipalvelut toimivina koko maakunnassa ja näin myös Helsingin maksuosuudet kurissa. Nehän ovat suurimmat kaikissa tapauksissa Helsingin väestömäärän vuoksi.
Pääkaupunkiseudun vetovoimaa ovat osaaminen, kulttuuri, kaikkinainen vireys mutta myös monikulttuurisuus. Ihmisten hyvinvoinnille on tärkeätä sosiaaliset suhteet ja yhteys luontoon puistoista metsiin. Alueen vetovoimalle ei ole hyväksi sosiaalinen eriytyminen mutta ei myöskään työssäkäymisen ja nukkumisen eriytyminen. Monet ennen vireät lähiöt ovat kuihtuneet palveluiden suhteen puhumattakaan uusista. Itäkeskuksen kauppakeskus kokoaa jo koko eteläisen Suomen maahanmuuttajat hengailemaan kun vaihtoehtoja ei oikein ole.
Helsingissä oli ihanaa asua ja olla. Mutta niin on myös Siuntiossa. Hyvinvoinnin ja tulevan kehityksen suhteen on ylitettävä henkinen rajamuuri. Kuntien rajat ovat kartalla mutta ihmisten elämää ei voi järjestää kartan mukaan. Helsinki voi olla tämän muutoksen suhteen ketterämpi kuin valtiovalta. Onnellista olisi, jos myös päättäjät ymmärtäisivät niin suurten kaupunkien mutta myös pienten kuntien todellisuutta.

Kaikkinaisen eriarvoistumisen vähentäminen on tärkein syy miksi olen eduskuntavaaleissa ehdolla.
Eriarvoistumisen kannalta on tärkeätä seurata tulo- ja varallisuuserojen kehitystä.
Suomessa tuloerot kasvoivat eräässä vaiheessa OECD-maista nopeimmin, nyt kehitys on taittunut mutta erot ovat jääneet. Varallisuuserot ovat sitävastoin jatkaneeet kasvuaan. Suurituloisin kymmenys omistaa kolmanneksen nettovarallisuudesta. Maailmanlaajuisesti kehitys on ollut samansuuntaista: varallisuuserot ovat kasvaneet ripeästi: rikkain kaksi prosenttia maailman väestöstä omistaa globaalista varallisuudesta puolet ja vaurain kymmenen jopa 85 prosenttia.
Varallisuus loiventaa tuloerojen vaikutusta. Siksi monet pienituloiset eläkeläiset tai yrittäjät eivät ole yhtä huonossa asemassa kuin työttömät tai opiskelijat.
Taloustieteilijät ovat tolkuttaneet, että talouskasvun kannalta pitää hyväksyä tuloerot. Olettehan kuulleet miten rikkaiden pöydiltä tippuvat murut vähentävät köyhyyttä! Tämä väite ei pidä paikkaansa. Eikä väitteen virheellisyydestä ole kirjoittanut vain Thomas Piketty. Myös IMF:n ja OECD:n tutkimustulokset kertovat samaa.
Kun Suomessa on kärvistelty pitkään hitaan talouskasvun oloissa - jota tosin aivan viime vuosina kansainväliset suhdanteet vauhdittivat - politiikkaratkaisuina ovat olleet talouden leikkaukset, siis säätötoimenpiteet. Ne ovat tarkoittaneet mm. sosiaaliturvaetuuksien indeksien jäädyttämisiä ja suoranaisia heikennyksiä puhumattakaan omavastuiden korotuksia sekä asiakas- ja palvelumaksujen korotuksia, joita on suunniteltu jatkettavan.
Tilastoja tutkimalla selviää, että Suomen talous olisi kasvanut vuosina 1990–2010 noin kahdeksan prosenttiyksikköä enemmän, mikäli tuloerot eivät olisi kasvaneet samaan aikaan.
Mitä eduskuntavaalikeskustelussa on nyt seurattava: 
1. mitä puolueet sanovat tulo- ja varallisuuserojen kaventamisesta ja verotuksesta, jääkö omistaminen edelleen verotuksen vapaamatkustajaksi ja vauhditetaanko pääomien verotuksen lisäkeventämisillä tulo- ja varallisuuserojen kasvua; 
2. mitä puolueet sanovat sosiaaliturvan uudistamisesta; 
3. mitä puolueet sanovat työttömien ja opiskelijoiden tilanteesta, jotka kiistatta ovat Suomessa pienituloisia; 
4. mitä puolueet sanovat lapsiköyhyydestä sillä lapsien köyhyys on ohittanut väestön köyhyysasteen ja köyhyydessä elävien lasten määrä on noussut jo noin 160 000, eli tuplaantunut viime vuosina.
Päivän politiikan perusteella on vaikea arvioida eri puolueiden linjoja. Mutta jos katsotaan taaksepäin ja ennen muuta eteenpäin, sosialidemokraatteihin voi luottaa: 
1. ymmärrämme tulo- ja varallisuuserojen kasvun haitallisuuden paitsi ihmisten hyvinvoinnille, demokratialle - jota tuon itse esille koska toimimaton demokratia korvautuu aina autoritaarisella hallinnolla - mutta myös talouskasvulle, jota taas tarvitaan hyvinvointivaltion uudistuksiin ja kehittämiseen. Linjat näkyvät myös verotuksen suurissa kysymyksissä; 
2. olemme valmiita sosiaaliturvan uudistamiseen. Perustulo voi vapauttaa ihmiset byrokratialoukuista. Vastikkeeton eri minimitoimeentuloturvan muodot pitää yhdistää. SDP:llä on lisäksi oma malli yleisturva, joka rakentuu eri elementeistä; 
3. työttömiä kurittava aktiivimalli tullaan purkamaan, opiskelijat pitää saattaa perustulon piiriin - näitä aion itse ajaa voimakkaasti; 
4. sosiaaliturvan indeksit on palautettava ja tehtävä tasokorotus, jotta lapsiköyhyyteen päästään käsiksi. Eurooppalaisen ruokakorivertailun mukaan sosiaaliturvan taso on riittämätön juuri lapsiperheille ja erityisesti vielä yksinhuoltaperheille.
Jos jaksoit lukea tämän, sanon itsestäni sen verran, että kun arvot, asiat ja osaaminen ratkaisevat!

Tähän on tultu.
Haluan tehdä kaiken voitavani sosialidemokraattien menestyksen hyväksi tulevissa eduskuntavaaleissa. Tällä kertaa se tarkoittaa, että minun on tehtävä sitä, mitä osaan parhaiten ja mikä minulle myös kansalaisaktivistina viimeisten vuosien aikana on ollut tärkeintä: osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ja yrittää lisätä ihmisten ymmärrystä politiikan merkityksestä. Nyt se on myös sitä, että olen eduskuntavaaliehdokas Uudenmaan vaalipiirissä.
Suomessa ja suomalaisissa on paljon hyvää. Politiikan tehtävä on vahvistaa tätä hyvää.
Kaikkinaisen eriarvoistumisen estäminen ja vähentäminen on demokratialle välttämätöntä, kansakunnan vauraudelle ja eheydelle olennaista mutta myös ihmisarvoisen elämän kannalta käänteentekevää.
Eriarvoistuminen koulutuksessa, itsensä kehittämisessä tai toimeentulossa lyö ihmisiä ulos. Eriarvoistuminen hoivassa, hoidossa ja ennaltaehkäisevässä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa jakaa ihmisiä. Eriarvoistuminen eri alueiden mutta myös eri maiden välillä synnyttää muureja.
Suomalaista yhteiskuntaa eivät uhkaa maahanmuuttajat eikä Euroopan Unioni. Suomalaista yhteiskuntaa uhkaa eriarvoistuminen. Sen torjuminen on demokratiakysymys.
Demokratiassa kaikkien on voitava olla mukana ja kaikkien ääntä on kuunneltava. Demokratiassa lasten köyhyys uhkaa sen tulevaa elinvoimaa. Sivistyksen sekä itsensä ja ympäröivän yhteiskunnan ymmärtämisen hiipuminen työttömyyden ja toimeentulo-ongelmien ohella tarkoittaa paitsi syrjäytymistä myös demokratian halvaantumista.
Demokratiaa ei nimittäin ole tarkoitettu vain hyvin toimeentuleville, koulutetuille tai terveellisesti eläville. Demokratiassa olemme mukana kaikki haavoinemme ja taakkoinemme mutta myös vahvuuksinemme. Demokratiassa ei haikailla suurta johtajaa tai Mestaria. Demokratiassa välitetään ja jaksetaan yrittää yhdessä.
Politiikan keinoin ratkaistavat yhteiset asiat kuten ilmastomuutoksen hidastaminen, ympäristön ja luonnon monimuotoisuuden vaaliminen, rauhantyön vahvistaminen tai globaalin finanssipääoman suitseminen eivät ole yksittäisten valtioiden ratkaistavissa mutta niihin voidaan vaikuttaa Euroopan Unionissa ja muissa kansainvälisissä yhteisöissä. Ne eivät ole pois kanssaihmisistä huolehtimisen tehtävistä, ne tuovat siihen lisää.
Politiikan voima on sanoissa. Niiden avulla muotoillaan kansakunnan visiot ja unelmat, kerrotaan arvoista, esitetään tärkeät yhteiskunnalliset vaatimukset - ja haetaan yhteistä käsitystä. Sanoilla voidaan johtaa myös harhaan. Puhe holhousyhteiskunnasta, normien purkamisesta ja kaiken markkinaehtoistamisesta on muuttanut yhteiskuntaamme harvojen, voittoa tavoittelevien ja heikkoja polkevien valtakunnaksi.
Siksi tarvitaan puhetta julkisista palveluista, sivistyksestä, sosiaaliturvan uudistamisesta, turvallisesta arjesta – välittämisestä. Puhetta seuraavat uudistukset ja lainsäädäntöhankkeet. Ne edellyttävät poliittista voimaa.
Sosialidemokraatit ovat aina, niin hyvinä kuin huonoina aikoina, vaalineet välittämisen tulta - ja hiukan traditioiden tuhkaa. Joskus on tehty virheitä ja joskus on ollut heikkoja hetkiä. Mutta linjassa, eriarvoistumisen ehkäisemisessä ja demokratian turvaamisessa, ei ole ollut heikkoa hetkeä.

Kuka on Arja Alho

Kansalaisaktivisti

Eduskuntavuosien jälkeen olen halunnut oppia uutta ja toimia niiden asioiden puolesta, joita pidän tärkeinä. Demokratiaan kuuluu olennaisesti yhteiskunnallinen keskustelu mutta myös elävä kansalaisyhteiskunta.
Olen ollut vuodesta 2009 Ydin-lehden päätoimittaja. Rauhan, ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymykset kiinnostavat mutta myös yhteiskunnalliset ja kulttuuriset ilmiöt. Lehden tekeminen on ollut hyvin konkreettista työtä ilmoitushankinnasta kiinnostaviin haastatteluihin. Olen oppinut lehden tekemisestä paljon.
Ydin-lehteä julkaisevat Rauhankasvatusinstituutti, Rauhanliitto ja Sadankomitea. Ilmestymme neljästi vuodessa 100-sivuisena sekä printtinä että digitaalisena. Tarkempia tietoja löytyy www.ydinlehti.fi
Musiikki on ollut kaikissa elämänvaiheissani hyvin tärkeä asia. Olen ollut tekemässä Siuntio Lux Musicaeta miltei koko sen olemassaolon ajan. Vietämme tänä vuonna 20-vuotisjuhlia. Vuoden 2018 suurponnistus oli Lauri Kilpiön säveltämä Mustan veden yli- kamariooppera. Libreton on tehnyt Johanna Venho Aleksis Kiven runojen innoittamana. Esiintyjätiimi oli upea. Kapellimestarina toimi Taavi Oramo ja solisteina olivat Tuuli Lindeberg ja Jussi Lehtipuu. Olin hankkeen tuottaja sen ohessa, että toimin Siuntio Soi – Musik i Sjundeå yhdistyksen toiminnanjohtajana. Tarkempia tietoja www.luxmusicae.com
Olen halunnut myös edistää parlamentarismia. Veteraanikansanedustajien yhdistys käynnisti demokratiahankkeen, jossa ideana on, että entiset kansanedustajat voivat toimia koulujen ja oppilaitosten demokratiakasvatuksen opetussisällön kokemusasiantuntijoina. Minulla on ollut suuri ilo tavata lapsia ja nuoria sekä keskustella heidän kanssaan parlamentarismista, poliittisesta vaikuttamisesta ja kansanvallan perimmäisistä kysymyksistä. Tietoja Parlamenttikierros.wordpress.com
Hyvin palkitsevaa oli vetää Etelä-Afrikan slummeissa pienyrittäjyyshanketta. Viiden vuoden aikana koulutimme yli 5000 pienyrittäjää ja tuimme heitä yrityksen käynnistymisen jälkeen noin vuoden ajan. Emme antaneet rahaa, vaan koulutusta ja tukiverkostoja. Suomessa kumppaneitamme olivat monet seurakunnat, Lähetysseura mutta myös Suomen Yrittäjät. Etelä-Afrikassa puolestaan paikalliset toimijat. Yritykset saattoivat olla catering-palveluita tuottavia, bed & breakfeast-paikkoja, taksiyrityksiä, ompelupalveluita, tulkkipalveluita, päiväkoteja, kioskeja jne. Suomi-Etelä-Afrikka-seura sai hankkeeseen Suomen ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroja. Oman rahoituksen hankkiminen oli vaativa urakka. Hanke myös arvioitiin ja sitä pidettiin tuloksellisena. Hankkeesta on tehty kaksi julkaisua. Valitettavasti webbisivut vanhentuivat muutama vuosi sitten ja tietoja on enää hajanaisesti Ubuntu-lehdissä, joita on myös netissä. Tarkempia tietoja https://www.facebook.com/suomietelaafrikkaseura/
Vapaus valita toisin- yhdistyksen tarkoituksena on haastaa uusliberalistista hegemoniaa, puolustaa ja uudistaa hyvinvointivaltiota mutta ennen muuta tuoda politiikka taas politiikkaan. Talouden ehdoilla ei rakenneta tasa-arvoista ja oikeudenmukaista Suomea, siihen tarvitaan politiikkaa ja poliittisia valintoja.
Vapaus valita toisin, VVT, on järjestänyt menneitten vuosien aikana korkeatasoisia seminaareja ja keskustelutilaisuuksia. Yhdistyksellä on myös julkaisutoimintaa. Tarkempia tietoja www.vapausvalitatoisin.fi
Tärkeimmät asiat liittyvät kuitenkin perheeseeni. Omaishoito ja vammaispalvelut tulivat tutuiksi, kun hoidin äitiäni. Olen myös saanut olla äiti ja täti. Siksi myös sosiaali- ja terveydenhuollon kysymykset, hoiva ja vammaisasiat ovat minulle tärkeitä.

Kuntapäättäjä

Olen ollut sekä Siuntion kunnanhallituksen puheenjohtaja 2007-2008 että valtuuston puheenjohtajana vuosina 2012-2017. Olen edelleen Siuntion kunnanvaltuutettu ja kunnanhallituksen varajäsen. Näiden tehtävien kautta olen voinut säilyttää hyvän kosketuksen kunnallisen päätöksenteon ja kuntatalouden todellisuuteen mutta myös kuntalaisille tärkeisiin palveluihin.

Varsinaisesti aloitin kuntapäättäjän uran Helsingin kaupunginvaltuustossa 1980- luvun alusta. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja olin 1989-90. Valtuuston puheenjohtajana toimin 1993-94 - ensimmäisenä naisena. Jonkinlainen lasikatto murtui vasta tuolloin.

Muut kunnalliset luottamustehtäväni ovat liittyneet lähinnä terveydenhuoltoon, opetukseen ja kulttuuriin.

Aloitin aikanaan Helsingin terveyslautakunnan jäsenenä. Sittemmin toimin eri luottamustehtävissä Helsingin Yliopistollisessa Keskussairaalassa HYKS:ssä, joka on nykyään HUS. Olin paitsi valtuustossa myös hallituksen jäsen.

Toimin kymmenen vuotta Sibelius-lukion johtokunnan puheenjohtajana. Helsingin Kesäyliopistosäätiön Valtuuskunnan puheenjohtaja olin vuosina 1993-2000. Helsingin Juhlaviikkojen hallituksen puheenjohtaja puolestaan olin 1993-1995.

Pidän tärkeänä kunnallisia lähipalveluita. Niiden avulla voidaan vahvistaa yhteisöllisyyttä ja tehdä vaikuttavaa ennaltaehkäisevää työtä. Kaikella tällä on suuri merkitys ihmisten hyvinvoinnille. Hoivan ei pidä olla bisnestä.

Kansanedustaja

Tulin valituksi kansanedustajaksi vuoden 1983 vaaleissa Helsingin vaalipiiristä. Vuoden 1999 vaaleissa en tullut valituksi. Muutimme perheeni kanssa Siuntioon pysyvästi ja aloitin opiskelut. Olin kansanedustaja vielä 2003-2007 mutta nyt Uudenmaan vaalipiiristä.

Kansanedustajuudesta haluaisin sanoa, että jokainen kansanedustaja luo lainsäädäntö- ja erilaisista muista kansanedustajuuteen liittyvistä tehtävistä itsensä näköisen toimenkuvan ja yhteysverkot. Hyvän kansanedustajan ohjekirjaa ei ole olemassa. Siihen pitää kasvaa.

Kansanedustajan toimenkuva jakautuu oikeastaan kolmeen kokonaisuuteen: varsinaiseen lainsäädäntötyöhön, toimintaan kansalaisyhteiskunnassa – joka on siis yhteyttä kansalaisiin - mutta myös kansainvälisyyteen. Ei siis riitä, että tuntee kotimaan asiat, on oltava perillä myös Euroopan Unionista ja muista kansainvälisistä yhteisöistä, joissa tehdään myös meitä suomalaisia koskevia päätöksiä tai suosituksia.

Pidän itse tärkeänä myös puhe- ja kuuntelutaitoa. Asiat ja erilaiset vaihtoehdot on osattava selvittää niin, että kansalaiset voivat ottaa kantaa ja muodostaa omia mielipiteitään. Kun asiat osaa, voi puhua yksinkertaisesti ja ymmärrettävästi. Pätemispuhe on politiikan helmasyntejä.
On tärkeätä, että työnsä suunnittelee myös niin, että ehtii lukea ja kirjoittaa. Ja vähän enemmänkin kuin muutaman rivin twiittejä. Tämä edistää kokonaisuuksien hallintaa, joka on politiikan tärkeintä ammattitaitoa.
Poliitikon pitää tuntea paitsi hallinnon ja vallankäytön maailma myös ihmisten arkitodellisuus. Kansanedustaja on kansan palvelija. Hyvä työnantaja -kansa - kohtelee palvelijoitaan kunnioittavasti, ja päinvastoin. Politiikan on itse ansaittava kansalaisten kunnioitus. Demokratian kannalta on tärkeätä, että kaikki ovat mukana.

Eduskunnassa olin ensimmäisellä rupeamalla kaksitoista vuotta perustuslakivaliokunnan jäsen. Perustuslait olivat tuolloin muutoksen kourissa ja minä olin mukana paitsi valiokunnan varapuheenjohtajana myös eri komiteoiden ja työryhmien jäsenenä muotoilemassa kansalaisyhteiskuntaan sopivaa parlamentaarista valtiosääntöä.
Palasin uudelleen perustuslakivaliokunnan varapuheenjohtajaksi vaalikaudella 2003-2007. Parlamentarismia korostavaa linjaa on koeteltu mutta se on pitänyt.
Myös talouspolitiikka ja hyvinvointivaltio ja sen keskeiset elementit – koulutus ja tutkimus, sosiaali- ja terveydenhuolto mukaan lukien hoivapalvelut sosiaaliturvan uudistamisen ohella ovat aina kiinnostaneet minua. Toimin aikanaan talousvaliokunnassa. Saatoin seurata talouselämää ja rahoitusmarkkinoita pankkivaltuuston jäsenenä ja sitä aiemmin Suomen Pankin tilintarkastajana.

Eduskunnassa ollessani olen lisäksi toiminut maa- ja metsätalousvaliokunnassa sekä suuressa valiokunnassa, joka käsittelee Eurooppa-asioita. Kansanedustaja-aikaani mahtuu myös Kemiran ja myöhemmin Soneran hallintoneuvoston jäsenyys. Koin, että niistä sai erinomaista tukea nopean teknologien kehityksen ymmärtämiseen, kansainvälistymiseen hyvässä ja pahassa sekä yhteiskuntavastuulliseen yritystoimintaan.
Olen myös aina ollut nordisti. Pohjoismaiden neuvostossa sai solmittua hyviä suhteita muitten pohjoismaitten poliittisiin päättäjiin, Itämeriparlamentaarikoissa vielä lisäksi Baltian, Puolan, Saksan ja Venäjän päättäjiin.
Solidaarisuus- ja kehitysyhteistyökysymykset veivät maailmalle ja moniin hienoihin hetkiin. Yksi mieleenpainuvimmista oli ensimmäinen tapaaminen juuri vankilasta vapautuneen Nelson Mandelan kanssa. Mandela halusi tavat eri maiden parlamentaarikkoja, jotka olivat olleet aktiivisia apartheid-politiikan lopettamisessa. Olin yksi heistä.

2. valtiovarainministeri

Toisena valtionvarainministerinä toimiessani 1995-97 vastasin valtiovarainministeriössä työnjaon mukaisesti rahoitusmarkkinoista, valtion henkilöstöstä ja verotuksesta. Vastuullani oli myös pääministerin kansliassa tulevaisuusselontekojen valmistelu, jonka ensimmäinen osa "Eurooppa ja Suomen tulevaisuus" annettiin 1996 ja toinen "Reilu ja rohkea: vastuun ja osaamisen Suomi" julkistettiin vuonna 1997.

Samoin vastuullani oli kannustusloukkutyön vetäminen, mikä tarkoitti verotuksen, sosiaalisten tulonsiirtojen ja palvelumaksujen yhteensovittamista niin, että työn vastaanottaminen tulisi aina kannattavaksi. Kannustusongelmia tarkasteltiin kahdesta näkökulmasta: tuloloukku- ja työllisyysloukkunäkökulmasta. Pahimmat tuloloukut olivat lapsiperheillä päivähoitomaksujen vuoksi.

Työllisyysloukkujen purkamisessa onnistuttiin tuloloukkuja paremmin. Ongelmaksi on nyttemmin muodostunut se, ettei uutta lainsäädäntöä tehtäessä enää soviteta yhteen eri asioita. Niinpä hyvää tarkoitusta lyödään korvalle toisella asialla. Ongelmana ovat nykyään erityisesti byrokratialoukut ja perustoimeentuloturvan riittämätön taso. Sosiaaliturvan väärinkäytöksiä monin kerroin enemmän on niiden alikäyttö.

Verotusasioissa ajoin verokiilan höyläämistä. Verokiila muodostuu työntekijään tuloverosta, välillisistä työvoimakustannuksista sekä arvonlisäverosta. Kun se on korkea, kuten se meillä Suomessa on, työllistäminen vaikeutuu. Korkea arvonlisäverotus rasittaa erityisesti palvelualoja. Tein monta esitystä mutta niitä ei hyväksytty verotulojen menetysten pelossa. Samat ehdotukset ovat kuitenkin edelleen ajankohtaisia.

Suurin poliittinen erimielisyys taisi olla ruoan arvonlisäverosta. Ruuan hinnalla on erityisesti pienituloisille suuri merkitys. Mutta kun ihmisten on pakko syödä ja verot kertyvät näin kätevästi, alennustarpeet torjuttiin. Vieläkään ei ole näköpiirissä ruuan arvonlisäverotuksen alentamista, vaikka myös sen avulla voidaan lisätä erityisesti pienituloisten ostovoimaa. Ruuan arvonlisäveron alentaminen olisi koko elintarvikeketjun kannalta tärkeä asia.

Rahoitusmarkkina-asioista eniten puhutti pankkikriisin jälkihoito. Olennaisempaa on kuitenkin ollut lainsäädännön saattaminen ajantasaiseksi ja eurooppalaista kehitystä vastaavaksi. Olemme saaneet talletussuojan. Jokainen velkaa ottanut on konkreettisesti havainnut luottojen leimaveron poistumisen, joka tapahtui minun aikanani.

Kotipalveluyrittämisen edistäminen oli myös ajamani hanke. Idea oli siinä, että perheet ja erityisesti ikääntyneet ihmiset tarvitsevat satunnaista tai säännöllistää kotipalveluapua. Tarjontaa piti luoda, sillä kysyntää oli.

Kotipalveluyrittäjän pitää saada kunnon toimeentulo, mutta perheille ja vanhuksille kalliit tuntitaksat ovat liikaa. Siksi halusin mallia, joka olisi mahdollistanut pienyrittämisen. Suoralla tuella olisi voitu alentaa hintoja. Toinen vaihtoehto olisi ollut arvonlisäveron alentaminen, mikä olisi mahdollista EU:n salliman kokeilun kautta. Hallitus päätti kuitenkin myöhemmin toteuttaa asian verovähennyksellä kokeiluajan jälkeen. Avun tarpeessa olevia vanhuksia verovähennys ei auta. Verovähennystä puollettiin aikanaan myös siksi, että ihmisten uskottiin palkkaavan kotiin työntekijöitä. Nyt kuitenkin tiedetään, että kotipalveluyrittäminen ja erityisesti pienet kodin remonttityöt ovat ylivoimaisesti suositumpaa. Kotiapulaisten aikaan ei ollut enää paluuta.

Curriculum Vitae

Alho, Arja Inkeri
Ammatti / arvo: valtiotieteen tohtori
Syntymäaika ja -paikka: 21.03.1954 Hartola
Koulutus: valtiotieteen tohtori 2004 (Helsingin yliopisto), research scholar 2000 - 2001 (York University, Kanada), valtiotieteen maisteri 1989 (Helsingin yliopisto), sairaanhoitaja 1977 (Lahden sairaanhoito-oppilaitos), ylioppilas 1974 (Joutsan yhteiskoulu),
Vanhemmat: director cantus Aarre Kaj-Erik Alho, rouva Annikki Iso-Somppi
Puoliso: toimittaja Petteri Väänänen 1990 - 2004
Lapset: Essi 1990, Erno 1992
Nykyinen kotikunta: Siuntio
Työura:
kirjoittamiseen liittyvät tehtävät: Ydin-lehden päätoimittaja 2009-, Suomen Sosiaalifoorumi-lehti päätoimittaja 2014-2015, Ubuntun päätoimittaja/toimitussihteeri 2010-2013, Länsi-Uusimaa-lehden kolumnisti 1999-, Kunnallisalan kehittämisssäätiön blogisti 2012, Yleisradion Ajankohtainen ykkönen kolumnisti 2009-2010, Uuden Suomen blogisti 2009-2012, Helsingin Sanomat Senttipeliä-blogisti 2007, Ilta-Sanomat kolumnisti 2000-2001; useita julkaisuja ja artikkeleita
yritystoimintaan liittyvät tehtävät: Suomi-yhtiön hallituksen jäsen 2008 -2017 ja varapuheenjohtaja 2008-2013, Pohjoismaiden Investointipankki (NIB), kontrollikomitean jäsen 2003-2007, Soneran hallintoneuvoston jäsen 1998-2001, Kemiran hallintoneuvoston jäsen 1988-1995, HOK-Elannon edustajiston jäsen 2004-2008, Suomi-yhtiön edustajiston jäsen 2004-2008, Elannon edustajiston jäsen 1992-1995, Suomi-Salaman edustajiston jäsen 1992-1995, HOAS:n hallituksen jäsen 1990-1994, myös Suomen Pankin pankkivaltuutettu 2003-2007 sekä Suomen Pankin tilintarkastaja 1991-1995
yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen liittyvät tehtävät: kansanedustaja 1983-1999, 2003-2007, ministeri valtiovarainministeriössä 1995-1997; Helsingin kaupunginvaltuutettu 1980-1999 ml kaupunginhallituksen puheenjohtaja ja valtuuston puheenjohtaja; Suomi-Etelä-Afrikka- seura, pj ja mikroyrittäjyyshankkeen vetäminen 2005-2013, Siuntion kunnanhallituksen puheenjohtaja 2007-2008, valtuuston puheenjohtaja 2013-2017, valtuutettu 2013-
terveydenhuoltoon liittyvät tehtävät: Helsingin Yliopistollisen Keskussairaalan liittohallitus 1991-1995, saman sairaalan liittovaltuuston jäsen 1982-1991, terveyskasvatuksen projektisihteeri Uudenmaan lääninhallituksessa 1981-1983, sairaanhoitajana Helsingin Yliopistollisessa Keskussairaalassa ja Kellokosken sairaalassa 1977-1981, Tehyn liittovaltuutettu 1982-1988.
Eduskuntatoiminta
Suuri valiokunta, jäsen 2003 - 2007, 1997 - 1999
Perustuslakivaliokunta, varapuheenjohtaja 2003 - 2007, 1987 – 1995, jäsen 1983-1987
Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunta ja PN:n presidiumin jäsen 2003 - 2007, jäsen 1997-1999, varajäsen 1987 - 1994, lisäksi Östersjökonferens /standing committee 2003-2007 ja puheenjohtaja 2007, NIB:n kontrollikomitean jäsen 2003-2007
Eduskunnan pankkivaltuusto, jäsen 2003 – 2007 (myös Sitran ja Rahoitustarkastuksen hallintoneuvoston jäsen)
Itämeren parlamentaarikkokonferenssin Suomen valtuuskunnan jäsen 2003 - 2007
Talousvaliokunta, jäsen 1983 - 1987
Maa- ja metsätalousvaliokunta, jäsen 1987 - 1991
Valitsijamiehet, varajäsen 1983 - 1986
Tarkistajat 1985 - 1985
Suomen Pankin tilintarkastajat 1991 -1995
Eduskuntaryhmät: Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä 26.03.1983 - 23.03.1999, 19.03.2003 - 2007
Valtioneuvoston jäsenyydet
Ministeri: ministeri valtiovarainministeriössä (Lipponen I) 13.04.1995 - 08.10.1997,
ministeri valtioneuvoston kansliassa (Lipponen I) 13.04.1995 - 08.10.1997 (vastuulla Eurooppa-politiikka- ja tulevaisuusselontekojen valmistelu)
ministeri sosiaali- ja terveysministeriössä (Lipponen I) 28.04.1995 - 08.10.1997
Muu yhteiskunnallinen toiminta
Valtiolliset luottamustehtävät:
Valtion nuorisoneuvosto 1980-1983
presidentin valitsijamies 1982, 1988
Kunnalliset luottamustehtävät:
Helsingin kaupunginvaltuusto 1980-1999
Helsingin yliopistollisen keskussairaalan liittovaltuusto 1982-1991
Helsingin kaupunginhallitus (pj) 1989-1990
Helsingin yliopistollisen keskussairaalan liittohallitus 1991-1995
Helsingin kaupunginvaltuusto (pj) 1993-1994
Siuntion kunnanhallitus (pj) 2007-2008
Uuden Lohjan yhdistymishallituksen jäsen 2012
Siuntion kunnanvaltuuston puheenjohtaja 2013-2017, valtuutettu 2013-
Muut luottamustehtävät:
Suomen sairaanhoito-oppilaitosten oppilaskuntien liitto (SSOL) ry (pj) 1976-1977
Sosialidemokraattisen opiskelijanuorison keskusliitto (SONK) ry (vpj) 1977 (pääsihteeri) 1978-1979
HYY:n edustajisto 1980-1983
Tehy, liittovaltuuston jäsen 1982-1988
Suomi-Nicaragua -seura (pj) 1984-1994
Kemira oyj:n hallintoneuvosto 1988-1995
Kamarimusiikkiyhtye Avantin kannatusyhdistyksen hallitus 1987-1999
Sibelius-lukion johtokunta pj 1988-2000
HOAS, hallitus 1990-1994
Suomi-Salaman edustajisto 1992-1995
Osuusliike Elannon edustajisto 1992-1995
Helsingin kesäyliopistosäätiön valtuuskunta (pj) 1993-2000
Helsinki-viikon hallitus (pj) 1993-1995
Helsingin sosialidemokraattinen piiri (pj) 1993-1996
Sonera oyj:n hallintoneuvosto 1998-2001
HOK-Elanto edustajisto 2004-2008
Suomi-yhtiö edustajisto 2004-2008, hallitus 2008-2017
Suomi-Etelä-Afrikka-seura, pj 2003-2013
Lux Musicae hallitus 2004-2009, pj 2008, hallitus 2013-, sihteeri/toiminnanjohtaja 2015-
Vapaus valita toisin, yhdistyksen hallituksen jäsen 2010-, pj 2018-
Veteraanikansanedustajien yhdistys, hallituksen jäsen 2015

Asiantuntijatehtävät:
Lakiehdotusten lepäämäänjättäminen ja verolakien säätämisjärjestys:
Lepäämäänjättämissäännöstön uudistamistoimikunnan jäsen 1990 – 1991
Eduskunta, tasavallan presidentti, valtioneuvosto – valtaoikeuksien tarkistaminen, Valtiosääntötoimikunnan jäsen 1991-1993
Euroopan Unionin vaikutukset Suomen valtiosääntöön. Ulkopoliittisen päätöksentekojärjestelmän uudistamistarpeet ja –tavat. Valtiosääntökomitean jäsen1992-1994.
Valtioneuvoston kanslian asettama talousneuvoston arviointiryhmän jäsen, 2009.
Julkaisut ja kirjallisuutta:
Kafka kävi meillä (1997). Tammi.
Silent Democracy - Noisy Media (2004).Yliopistopaino.
Sukupuolella on väliä. Tietosisko (2007).
Pippuri sen tekee ( 2007) toim.
# Kovan tuulen varoitus (2009). Intokustannus.
Terveydenhuollon naiset – eteenpäin. Tietosisko 01/2010
Talouspolitiikka –jokanaisenoikeus! (toim.) Tietosisko 02/2010
Ei riitä! 120 euroa lisää perusturvaan (2010). Intokustannus

Artikkelit (mm):
Kun kaikki pyhä haihtuu (2008).Puolueiden kriisi toim. Hanna Kuusela ja Mika Rönkkö. Intokustannus
Hyödyllistä pohdintaa ihmisarvosta (2010). Mitä Jussi Halla-aho tarkoittaa toim. Ville Hytönen. Savukeidas
Tilaamatta ja yllätyksenä (2011)Skandaali! Suomalaisen taiteen ja politiikan mediakohut toim. Susanne Dahlgren, Sari Kivistö ja Susanna Paasonen. Helsinki-kirjat.
Politiikan henkilöityminen –tunteita ja skandaalinkäryä (2012), Media & Viestintä, kulttuurin ja yhteiskunnan tutkimuksen lehti 2/2012
Finland We Have Lost (2012) Friedrich Ebehardt Stiftung, tutkimusraportti.
Kuka päättää Guggenheimista. Guggenheimin varjossa (2012) toim. Kaarin Taipale. Intokustannus
Suuria ajatuksia pieniin lehtiin. Rauhan ytimessä (2013) toim. Johanna Sumuvuori. Intokustannus
Sota vai rauha? Vakaus vaakalaudalla. Ajatuksia turvallisuuspolitiikkamme suunnasta (2017) toim. Timo Hakkarainen. Intokustannus.
Kirja-arviot. Työväentutkimus 2012, 2013,2015,2016 (myös tutkimusraadin jäsen 2012-)

Ydin-lehden pääkirjoitukset, Meet the Editor-haastattelut sekä lukuisat muut lehden artikkelit
Huomionosoitukset:
Suomen Leijonan ritarikunnan I luokan ritarimerkki 1991
Norjan kuninkaallinen I luokan komentajamerkki 1993
Luxemburgin suurherttuan I luokan komentajamerkki 1993
Italian I luokan komentajamerkki 1993
HYKS:n pronssinen mitali 1993
Sotainvalidien veljesliiton kultainen ansiomerkki 1996
Kielitaito: äidinkieli suomi, ruotsi ja englanti kiitettävät, saksa hyvä, espanjan alkeet