<?xml version="1.0" encoding="ISO-8859-1"?><rss version="2.0"><channel><title><![CDATA[Arja Alho Blogi]]></title><description><![CDATA[Artikkelit]]></description><link>http://arjaalho.fi/blogi/</link><copyright><![CDATA[Copyright Arja Alho Blogi]]></copyright><generator>sNews CMS</generator><item><title><![CDATA[Visiovaalit]]></title><description><![CDATA[  &nbsp;  
  Keskustelin eilen Yleisradion politiikkaradiossa tulevista vaaleista ja niitten teemoista. http://areena.yle.fi/audio/1254200  
  &nbsp;  
  Finanssikriisi merkitsee sit&auml;, ett&auml; entisin ev&auml;in ei voida jatkaa. Uusliberalistinen markkinausko on tullut tiens&auml; p&auml;&auml;h&auml;n ja nyt tarvitaan kest&auml;v&auml;lle kehitykselle poliittista ohjausta. Kun el&auml;mme edelleen globaalissa maailmassa emmek&auml; voi sulkea rajoja, tarvitsemme my&ouml;s n&auml;kemyst&auml; Suomen paikasta maailmassa ja Euroopan Unionissa. Siksi tulevien vaalien pit&auml;&auml; olla visiovaalit.  
  &nbsp;  
  Vedenjakaja on, pysyyk&ouml; Suomi avoimena vai sulkeutuuko? Jos sulkeutuu, ei olla edist&auml;m&auml;ss&auml; p&auml;&auml;oman, tavaroiden, palvelujen ja ty&ouml;voiman liikkumista. On vaikea kuvitella Suomea ilman vienti&auml; niin tavaroissa kuin palveluissa, p&auml;&auml;omankaan liikkuvuutta on en&auml;&auml; mahdoton kahlita, j&auml;ljelle j&auml;&auml; vain ihmisten liikkuvuuden patoaminen. T&auml;m&auml; tarkoittaa, ett&auml; maahanmuuttoa kiristet&auml;&auml;n, otetaan et&auml;isyytt&auml; Euroopan Unioniin mutta my&ouml;s, ettei huolehdita kilpailukyvyst&auml; (joka tarkoittaa tuottavuuden lis&auml;&auml;mist&auml;), s&auml;&auml;stet&auml;&auml;n julkisissa menoissa ja kiristet&auml;&auml;n veroja sen sijaan, ett&auml; panostettaisiin uusiin kasvun l&auml;hteisiin.  
  &nbsp;  
  Jos puolestaan hyv&auml;ksyt&auml;&auml;n, ett&auml; el&auml;mme avoimessa maailmassa, on kuitenkin aikaansaatava pelis&auml;&auml;nt&ouml;j&auml;. T&auml;m&auml; tarkoittaa, ett&auml;&nbsp; Suomi ajaa p&auml;&auml;oman liikkuvuudelle vastuuta finanssitransaktioveron avulla, hakee viennille - niin tavaroille kuin palveluille - edelleen markkinoita ja hyv&auml;ksyy my&ouml;s ty&ouml;voiman liikkumisen. Mutta tuemme my&ouml;s kaikkia niit&auml; pyrkimyksi&auml;, joilla talouden ylivaltaa suhteessa ymp&auml;rist&ouml;&ouml;n ja ihmisiin tasapainotetaan. Kyse on kest&auml;v&auml;n kehityksen poliittisesta perustasta: kansantalouksien mittaamisen uudistamisesta niin, ett&auml; ne tunnistavat ymp&auml;rist&ouml;n kuormituksen ja ihmisten hyvinvoinnin.  
  &nbsp;  
  Suomen kilpailukyky&auml; ei pid&auml; rakentaa ihmisten ja ty&ouml;voiman riiston varaan. Tuottavuuden lis&auml;yst&auml; on haettava ty&ouml;n tekemisen tapojen parantamisesta sen sijaan, ett&auml; ty&ouml;voimaa v&auml;hennet&auml;&auml;n ja uuvutetaan kaikki. Liioin ei kilpailukyky&auml; pid&auml; rakentaa niin, ett&auml; veroratkaisuin kuritetaan ty&ouml;t&auml; ja el&auml;misen v&auml;ltt&auml;m&auml;tt&ouml;myyksi&auml; ja p&auml;&auml;stet&auml;&auml;n varallisuus ja omistaminen kuin koira ver&auml;j&auml;st&auml;. Veropolitiikan keskeiset ideologiset kysymykset asettuvat siten, ketk&auml; ovat progressiivisen tuloverotuksen kannalla ja ketk&auml; eiv&auml;t. T&auml;m&auml; on oikeudenmukaisen hyvinvointiyhteiskunnan peruskysymys. Ei ole oikein, ett&auml; sosiaaliturvan varassa el&auml;vien verotus on kire&auml;mp&auml;&auml; kuin vastaavien ty&ouml;tulojen eik&auml; etenk&auml;&auml;n ole oikein, ett&auml; osinkotulojen verotus on keve&auml;mp&auml;&auml; kuin ty&ouml;tulojen.  
  &nbsp;  
  Niinp&auml; puolueilta on kysytt&auml;v&auml; arvoista. Vastaukseksi ei kuitenkaan riit&auml; iskulauseet tai mielikuvat, vaan selitys mit&auml; puolueet tarkoittavat ja miten ne eroavat muitten n&auml;kemyksist&auml;. Niinp&auml; puolueilta on kysytt&auml;v&auml; niitten Eurooppa-politiikasta, maailmantalouteen asemoitumisesta, kest&auml;v&auml;n kehityksen v&auml;ltt&auml;m&auml;tt&ouml;mist&auml; rakenteellisista uudistuksista, tulo- ja varallisuuserojen kaventamisesta&nbsp; - kokonaisuudesta, siis linjasta ja yksityiskohdista.  
  &nbsp;  
  Mik&auml; sitten voisi olla Suomen paikka globaalisti? Rakentuuko tulevaisuuden visio Nokian k&auml;nnyk&auml;n varaan tai jonkun muun tulevan tuotteen? Vai rakentuuko se poliittisen viestin varaan? Tavarat tulevat ja menev&auml;t mutta viestit pysyv&auml;t.  
  &nbsp;  
  Yleens&auml; on j&auml;rkev&auml;&auml; mietti&auml; miss&auml; olemme olleet vahvoja ja katsoa, onko siit&auml; muokattavissa jotakin my&ouml;s visiona. Suomi tunnetaan puolueettomuuspolitiikastaan, rauhan turvaamisesta ja Helsingin hengest&auml;. P&auml;&auml;ministeri Mari Kiviniemi ja SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen ovat minusta oikeassa etsiess&auml;&auml;n Suomen paikkaa ja viesti&auml; rauhan turvaamisesta. Siihen liittyy my&ouml;s k&ouml;yhyyden v&auml;hent&auml;misen politiikka, kest&auml;v&auml;n kehityksen tukeminen - siis rauhan kest&auml;vien rakenteiden turvaaminen. Sit&auml; tukee my&ouml;s Martti Ahtisaaren tunnustettu asema ja Nobel-palkinto.T&auml;ss&auml; rintamassa on kaiken j&auml;rjen mukaan my&ouml;s rauhan ja kehitysyhteisty&ouml;n kansalaisaktivistina tunnettu presidenttimme.  
  &nbsp;  
  &nbsp;  
  &nbsp;  
  &nbsp;  ]]></description><pubDate>Tue, 07 Sep 2010 12:02:40 +0000</pubDate><link>http://arjaalho.fi/blogi/home/visiovaalit/</link><guid>http://arjaalho.fi/blogi/home/visiovaalit/</guid></item><item><title><![CDATA[Siivojasiirit ja remonttireiskat]]></title><description><![CDATA[  &nbsp;  
  Olin Tukholmassa puhumassa kotipalveluista. Ruotsissa on 19. syyskuuta vaalit ja kuinka ollakaan yhdeksi t&auml;rke&auml;ksi kysymykseksi on noussut kotitalousv&auml;hennys. Nykyinen hallitus-allianssi p&auml;&auml;tti ottaa k&auml;ytt&ouml;&ouml;n v&auml;hennyksen, vihre&auml;-punainen ryhm&auml; vastustaa. Tosin vihre&auml;t ilmeisesti ovat riitatuttaneet asian. Mutta voi olla, ett&auml; kotitalousv&auml;hennyksen vastustamiselle tulee kova hinta eik&auml; hallitusvalta Ruotsissa vaihdu.  
  &nbsp;  
  Luulisin, ett&auml; Ruotsin demarit (ei tosin kaikki, tilaisuudessa, jossa puhuin, oli monta demaria paikalla) vastustavat kotitalousv&auml;hennyst&auml; - tai kuten Mona Sahlin sanoi, ett&auml; jos on teht&auml;v&auml; valintoja-&nbsp; ja eiv&auml;t valitse sen jatkamista samoista syist&auml;, joitten vuoksi v&auml;hennyksen aikaansaaminen oli ty&ouml;l&auml;st&auml; my&ouml;s Suomessa.  
  My&ouml;s meill&auml; Suomessa oli hyvin kiihke&auml; keskustelu kotitalouksien mahdollisuuksista ty&ouml;llist&auml;&auml;. Hanke liittyi aikanaan siihen, ett&auml; korkean ty&ouml;tt&ouml;myyden oloissa piti tukea palvelualojen ty&ouml;paikkojen synty&auml; ja k&auml;yd&auml; harmaan talouden kimppuun. Tuolloin 60 % kotitalouksista ei maksanut veroa teett&auml;mist&auml;&auml;n t&ouml;ist&auml;, vaan maksoi korvaukset pime&auml;n&auml;.  
  &nbsp;  
  Ongelma oli tietenkin verokiila. Jotta kotipalveluty&ouml;ntekij&auml; el&auml;isi, h&auml;n tarvitsee tietyn nettoansion. Kotitalouden pystyv&auml;t kyll&auml; maksamaan kyseisen korvauksen. Ongelma vain olikin, ett&auml; v&auml;lilliset ty&ouml;voimakustannukset ja arvonlis&auml;vero nostavat todelliset palkkakustannukset l&auml;hes kaksinkertaisiksi. Oli siis etsitt&auml;v&auml; keinoja, joilla kysynt&auml; ja tarjonta kohtaisivat.   
  &nbsp;  
  Minun mielest&auml;ni vaihtoehtoja oli kolme: 1) verov&auml;hennys, 2) suora tuki kotipalveluyritt&auml;j&auml;lle ja 3) kotipalveluiden nollaverokanta arvonlis&auml;ss&auml;. N&auml;ist&auml; kolmas oli mahdoton EU-s&auml;&auml;nt&ouml;jen vuoksi. Suora tuki yritt&auml;j&auml;lle oli minusta hyv&auml;, koska silloin kuluttaja olisi saanut hy&ouml;dyn heti. Mutta ei verov&auml;hennysk&auml;&auml;n ollut mahdoton sill&auml; verohelpotukset tulivat takaisin ty&ouml;llisyyten&auml;. Viimeisin ty&ouml;llisyysarvio on 10 000 miesty&ouml;vuotta .   
  &nbsp;  
  Kotipalveluyritt&auml;minen koettiin 1990-luvun puoliv&auml;liss&auml; mahdottomana. Kokoomus halusi koteihin pullantuoksuisia kotipiikoja, vasemmisto pelk&auml;si&nbsp; piikayhteiskunnan paluuta. V&auml;h&auml;n samaa on nyt Ruotsin keskustelussa. Mutta olemmehan oppineet ostamaan kalan fileoituna ja tilaamaan pizzataksinkin kotiin - miksi emme siis voisi hankkia siivous- tai muita kotipalveluja?   
  &nbsp;  
  Suomessa joka kymmenes kotitalous k&auml;ytt&auml;&auml; kotitalousv&auml;hennyst&auml;. 90 prosenttia ostaa palvelunsa yritt&auml;j&auml;lt&auml;. Verov&auml;hennysoikeutta k&auml;ytt&auml;v&auml;t kaikki tulonsaajaryhm&auml;t: el&auml;kel&auml;iset, pienituloiset ja tietenkin my&ouml;s suurituloiset, lapsiperheet tietysti eniten.  
  Kyse on naisten ty&ouml;paikoista, naisyritt&auml;jyydest&auml;. Siksikin siihen suhtaudutaan edelleen v&auml;h&auml;ttelev&auml;sti. Ruotsissa kysyt&auml;&auml;n, kuka siivoaa siivojan kodin? Mutta eih&auml;n kukaan osta kaikkia kotitaloust&ouml;it&auml;k&auml;&auml;n, vaan tekee osan itse. Siivojakin voi ostaa arjen helpotusta. Ruotsalaiset demarit voisivat yht&auml; hyvin kysy&auml; kuka hoitaa p&auml;iv&auml;kotiohjaajien lapset. Silti p&auml;iv&auml;kotipalveluja tarvitaan.  
  &nbsp;  
  Kyse on siis palvelualasta ja sen merkityksen kasvamisesta. Kyse naisyritt&auml;jyydest&auml;. Toki ala ei ole korkeasti palkattua mutta pime&auml;n&auml; se olisi todella turvatonta ty&ouml;t&auml;. Kyse on perheen ja ty&ouml;n yhteensovittamisesta, el&auml;m&auml;nlaadusta. Voi jopa olla niin, ett&auml; kun arkeen saadaan apua ostamalla kotipalveluita remonttireiskoilta ja siivoojasiireilt&auml;, jaksetaan tehd&auml; t&ouml;it&auml; kauemmin.  
  &nbsp;  
  Kotitalousv&auml;hennyst&auml; tarvitaan niin kauan kuin arvonlis&auml;verotus kurittaa palveluja.   ]]></description><pubDate>Fri, 03 Sep 2010 17:39:25 +0000</pubDate><link>http://arjaalho.fi/blogi/home/siivojasiirit-ja-remonttireiskat/</link><guid>http://arjaalho.fi/blogi/home/siivojasiirit-ja-remonttireiskat/</guid></item><item><title><![CDATA[Kasvua perkele]]></title><description><![CDATA[  &nbsp;  
  Ilman muuta Suomi kansantaloutena tarvitsee kasvua. Sit&auml; tarvitaan valtionvelan hoitamiseksi, sit&auml; tarvitaan ik&auml;rakenteen muutoksen hallitsemiseksi, sit&auml; tarvitaan hyvinvoinnin yll&auml;pit&auml;miseksi ja kenties parantamiseksikin. Marjo Matikainen ei varmaan ehtinyt pohtia millaisia havuja ladulle tarvitaan mestaruuden voittamiseksi. Mutta me ehdimme, sill&auml; talouspolitiikka on p&auml;&auml;t&ouml;ksi&auml;, joitten vaikuttavuutta pit&auml;&auml; parantaa.  
  &nbsp;  
  Kysymys onkin kahtalainen: 1) mist&auml; uusia kasvun l&auml;hteit&auml; ja 2) millaista kasvua tavoittelemme?  
  &nbsp;  
  Kasvun uudet l&auml;hteet eiv&auml;t ole savupiippu-Suomessa vaikka Matti Putkonen sit&auml; kuinka haluaisi. Ilman muuta teollista tuotantoa tulee Suomessa olemaan, mutta suuruuden p&auml;iv&auml;t ovat ohi. Muutos informaatioyhteiskunnaksi on viel&auml; pahasti kesken ja siksi jotkut saattavat ajatella, ett&auml; teollisessa yhteiskunnassa olisi viel&auml; j&auml;lkil&ouml;ylyjen mahdollisuus.   
  &nbsp;  
  Teollisuusyhteiskunnan murtuminen ei tarkoita sit&auml;, etteik&ouml; teollista tuotantoa vastaisuudessa olisi. Sen sijaan se tarkoittaa, ett&auml; fordistinen tapa tehd&auml; palkkaty&ouml;t&auml; on murtunut ja ett&auml; ty&ouml;ss&auml; tarvitaan yh&auml; enemm&auml;n sellaisia tietoja ja taitoja, joita ei muodollisessa koulutuksessa saada ja joita ei luoda pelk&auml;st&auml;&auml;n ty&ouml;p&auml;iv&auml;n aikana. T&auml;st&auml;h&auml;n nykyty&ouml;n rasittavuus juuri tulee!  
  &nbsp;  
  Tietoyhteiskunnassa ovat niin teollisen, palvelualojen kuin uusien ICT-alan kasvun versot. Kyse on ty&ouml;n uudelleen muotoutumisesta, tuottavuudesta mutta ennen muuta palkkaty&ouml;n aseman muutoksesta.  
  &nbsp;  
  Millaista kasvua sitten? Olennaista on, miten kasvua mittaamme. Kun Keynes kumppaneineen oli kehittelm&auml;ss&auml; nykyist&auml; bruttokansantuotteen mittaamisen tapaa - joka on suuri talouspoliittinen innovaatio - elettiin teollisessa yhteiskunnassa. Niinp&auml; mittaaminen l&auml;htee tuotannosta.  
  &nbsp;  
  Kirjoitin kes&auml;ll&auml; artikkelin talouden Tietosiskoon aiheesta laajemmin. Nyt vain tiivist&auml;n v&auml;itt&auml;m&auml;ll&auml;, ett&auml; Keynes itse - jos el&auml;isi - olisi muokkaamassa kansantalouden tilinpitoj&auml;rjestelm&auml;&auml; kulutuksen, tulonjaon ja varallisuuden huomioonottavaksi. Stiglitzin komissio onkin sen tehnyt, puhumattakaan OECD-ty&ouml;st&auml;. On siis uusia avauksia kansantalouden mittaamiseksi.  
  &nbsp;  
  Leo Stranius kirjoittaa t&auml;m&auml;n p&auml;iv&auml;n Hesarissa (17.8.2010) p&auml;&auml;ministeri Kiviniemen seminaarin j&auml;lkiarviointina kasvuajattelun kapeudesta. Millaisia kovakalloja ekonomistit ovatkaan! Onhan aivan selv&auml; asia, ett&auml; kasvun t&auml;ytyy palvella ihmist&auml;. Jos hyvinvointikokemukset heikkenev&auml;t, jos saastunut ilma yskitt&auml;&auml; (Kiinassa sit&auml; kasvua vasta onkin), jos tulo- ja varallisuuserot kasvavat ja maapallon sietokyky yht&auml; sen lajia kohtaan on koko ajan koetuksella, jotain tarttis tehd&auml;.  
  &nbsp;  
  Pikaisen lukemisen perusteella n&auml;ytt&auml;isi, ett&auml; OECD.n kasvun mittaamiseen liittyv&auml;ss&auml; projektissa on pidetty jo joitakin kansainv&auml;lisi&auml; kokouksia muutamien vuosien ajan. Yhteen osallistui Tilastokeskuksen p&auml;&auml;johtaja. Menisin heti pakkaamaan Hetem&auml;en matkalaukun ja samalla Jyrki Kataisen.  
  Pointti on, ett&auml; suomalainen poliittinen ja talouseliitti ei ole ymm&auml;rt&auml;nyt miten t&auml;rke&auml;st&auml; muutosvaiheesta kansantalouden tilinpidon mittaamisessa ollaan juuri nyt ja miten merkitt&auml;v&auml;t heijastusvaikutukset sill&auml; on kansantalouksien kilpailukyvyn, tuottavuuden ja uuden luomisen suhteen.  
  &nbsp;  
  Ranskan presidentti Sarkozy muuten k&auml;ynnisti Stiglitzin ty&ouml;n. N&auml;inh&auml;n se on: pieni maa ja pienet ajatukset. Suuri voi olla suurilla ajatuksillakin, sanon min&auml;.  
  &nbsp;  
  &nbsp;  
  &nbsp;  
  &nbsp;  
  &nbsp;  ]]></description><pubDate>Tue, 17 Aug 2010 10:15:20 +0000</pubDate><link>http://arjaalho.fi/blogi/home/kasvua-perkele/</link><guid>http://arjaalho.fi/blogi/home/kasvua-perkele/</guid></item><item><title><![CDATA[Avarru ja ole ennakkoluuloton!]]></title><description><![CDATA[  Sosialidemokraatit ovat k&auml;ynnist&auml;neet presidenttiehdokkaiden haun toritapahtumissaan. Kun presidentin asema minun mielest&auml;ni on 1) kansakuntaa kokoava hahmo ja edustajamme globaalissa mielipideilmastossa, 2) suoran kansanvaalin johdosta kansan tuntojen tulkki ja 3) mielipide- ja arvojohtaja, on j&auml;rkev&auml;&auml; avartaa ja laventaan niitten eliittien piiri&auml;, joista presidentti&auml; etsit&auml;&auml;n. Niinp&auml; ansioituneita henkil&ouml;it&auml;, jotka t&auml;ytt&auml;v&auml;t em. kriteerit on syyt&auml; etsi&auml; niin tieteen, taiteen, talouden kuin politiikankin piirist&auml;.  
  &nbsp;  
  Politiikasta nousee esille tuttuja nimi&auml; kuten Erkki Liikanen, Liisa Jaakonsaari tai Lasse Lehtinen. Tieteen piirist&auml; vaikkapa Riitta Jallinoja, Thomas Wallgren tai Ilkka Niiniluoto. Taiteen Anja Snellman, Mikko Kuustonen tai Claes Andersson. Mikko Kuustosen esille nostaminen tai mink&auml;&auml;n muun perinteisen politiikan ulkopuolisen ei ole mink&auml;&auml;n pelle juttu. Jos on mielipiteit&auml;, osoitettua kansalaiskuntoa seist&auml; mielipiteittens&auml; ja oikeaksi uskomiensa asioiden takana, t&auml;ytt&auml;&auml; arvojohtajalle asetettuja vaatimuksia. Mutta yht&auml; lailla Helsinki Priden ja Setan toimistoon kohdistuneiden iskujen j&auml;lkeen on t&auml;rke&auml;t&auml;, ett&auml; my&ouml;s v&auml;hemmist&ouml;t asettavat ehdokkaita olipa kyse seksuaalisista tai etnisist&auml; v&auml;hemmilst&ouml;ryhmist&auml;.  
  &nbsp;  
  Demokratia on toki enemmist&ouml;n valtaa mutta yht&auml; olennaisesti siihen kuuluu v&auml;hemmist&ouml;jen oikeuksein ja aseman suojelu.  ]]></description><pubDate>Sat, 10 Jul 2010 15:01:27 +0000</pubDate><link>http://arjaalho.fi/blogi/home/avarru-ja-ole-ennakkoluuloton/</link><guid>http://arjaalho.fi/blogi/home/avarru-ja-ole-ennakkoluuloton/</guid></item><item><title><![CDATA[Hyvää Juhannusta kera Jussin  ja Matin!]]></title><description><![CDATA[  &nbsp;  
  Viritt&auml;ydyin Juhannustunnelmaan kuuntelemalla Jussi Bj&ouml;rlingi&auml; - kuten aina. &quot;Till havs&quot; levy on ollut aika kauan hyllyss&auml;ni. Nyt &auml;kk&auml;sin, ett&auml; sama levy on my&ouml;s cd-rom! En voi tajuta, etten ollut huomannut asiaa aiemmin.  
  Tein siis hienon aikamatkan Jussi Bj&ouml;rlingin levytyssessioon, jossa h&auml;n yht&auml; poikkeusta lukuunottamatta lauloi ensimm&auml;isell&auml; otolla ruotsalaisia yksinlauluja. Tosin my&ouml;s O helga natt - joulun tophitti&nbsp; edelleen - on levytetty kyseisess&auml; sessiossa.  
  Minulle Juhannus ei ole juhannus, ellen ole kuunnellut Carl Sj&ouml;bergin Tonerna-levytyst&auml;. CD-romilla saatoin kuunnella orkesterin keskusteluja, katsella kuvia ja kuulla kun Jussi Bj&ouml;rling sanoo:&quot;Olemme valmiita, jos te olette&quot;. &Auml;&auml;nitykset on tehty 1957 ja 1959, jolloin Bj&ouml;rling oli huippukunnossa. Sen kuulee upeista fraseerauksista ja siit&auml; miten pakottomasti h&auml;n liikkuu yl&auml;rekisteriss&auml;.&nbsp; Sibeliuksen&nbsp; S&auml;v,s&auml;v susa- laulussa h&auml;n unohti yll&auml;tt&auml;en sanat. Toisessa otossa kuulee kuinka ennen &quot;Hon skrek&quot; on ihan aavistuksenomainen ep&auml;varmuus tekstin suhteen.  
  ***  
  Sain my&ouml;s palautetta sopivasti Juhannukseksi webbisivuiltani. Er&auml;s turkulainen naishenkil&ouml; oli eritt&auml;in harmistunut siit&auml;, etten ole mennyt sairaanhoitajan t&ouml;ihin j&auml;&auml;ty&auml;ni pois eduskunnasta. H&auml;n arveli, ettei ty&ouml; maita minulle. En tied&auml; mist&auml; purkaus, liek&ouml; syyn&auml; Matti Vanhasen hakeutuminen Perheyritysten liittoon. Ymm&auml;rr&auml;n enemm&auml;n kuin hyvin Matti Vanhasta.  
  Ty&ouml; maittaa minulle erinomaisesti. Haluan tehd&auml; koulutustani ja ty&ouml;kokemustani vastaavaa ty&ouml;t&auml;. Siksi olen nyt p&auml;&auml;toimittaja, kolumnisti, tutkija sek&auml; hallituksen varapuheenjohtaja. Ker&auml;&auml;n toimeentulon l&auml;hteit&auml; eri tahoilta mukaanlukien sopeutumisel&auml;kkeen. Valmistuin sairaanhoitajaksi 1977, valtiotieteen maisteriksi 1989 ja valtiotieteen tohtoriksi 2004. Olen siis koulutukseltani sosiologi. Opiskelin my&ouml;s kansantaloustiedett&auml;. Siit&auml; minulle oli hy&ouml;ty&auml; kun olin Suomen Pankin tilintarkastaja ja pankkivaltuuston j&auml;sen tai ministerin&auml; valtionvarainministeri&ouml;ss&auml;. Nyt Suomi-yhti&ouml;ss&auml;.  
  ***  
  Matti Vanhanen teki t&auml;sm&auml;lleen sen mik&auml; on j&auml;rkev&auml;&auml; ja mahdollista. Yleens&auml; ihmisill&auml; on nimitt&auml;in halu menn&auml; eteenp&auml;in el&auml;m&auml;ss&auml;&auml;n kuten my&ouml;s urallaan, ts. hakea uusia haasteita. P&auml;&auml;ministeriteht&auml;vien j&auml;lkeen jatkaminen kansanedustajana, josta Vanhasella on ihan riitt&auml;v&auml;sti kokemusta, ei ole uusien haasteiden kanssa el&auml;mist&auml; eik&auml; eteenp&auml;in menoa.  
  Politiikassa pitk&auml;&auml;n toimineilla ei ole Suomessa etua yhteiskunnan syv&auml;st&auml; tuntemisesta. Politiikan kokemus on enemm&auml;n painolasti kuin etu. Se on n&auml;hty moneen kertaan. Oman puolueeni puoluesihteerikin kysyi mit&auml; pahaa Liisa Hyss&auml;l&auml; on tehnyt Kelalle kun h&auml;net nimitettiin sen p&auml;&auml;johtajaksi. On johtamiskokemusta ja johtamiskokemusta. Miss&auml; tahanasa pikkuvirassa toimiminen on parempaa johtamiskokemusta kuin maan tai ministeri&ouml;n johtaminen tai kansanedustajan ty&ouml;n tekeminen - joka muuten edellytt&auml;&auml; delegoimista, resurssien hy&ouml;dynt&auml;mist&auml;, keskittymist&auml; olennaiseen ja n&auml;kem&auml;&auml;n tulevia muutoksia puhuttamaan muuttumisesta.  
  &nbsp;Kun politiikko joutuu olemaan keskell&auml; median valokiilaa hyv&auml;ss&auml; ja pahassa,&nbsp; julkisuus kuvittelee tuntevansa ja tiet&auml;v&auml;ns&auml; ihmisen kyvyt, tiedot ja taidot. Kun poliitikkojen haukkuminen siin&auml; miss&auml; missienkin on kansanhuvia, kylki&auml;isen&auml; tulee aliarvostaminen ja v&auml;h&auml;ttely. Vaikka sosiaaliset verkostot ovat politiikassa toimivilla erinomaiset, eiv&auml;t ne tuota ty&ouml;mahdollisuuksia odottamalla. Kilpailu eri eliiteissa on kovaa. Olisiko Matti Vanhasen pit&auml;nyt odotella, ett&auml; h&auml;nelle tullaan tarjoamaan jotain kiinnostavaa? Karenssiaika edellytt&auml;&auml; karenssij&auml;rjestelyj&auml;. Eiv&auml;t el&auml;misen menot lopu teht&auml;vien p&auml;&auml;ttyess&auml;. Sit&auml;paitsi pitk&auml;aikainen arvuuttelu mit&auml; Matti Vanhanen aikoo el&auml;m&auml;ss&auml;&auml;n tehd&auml; on juuri tirkistelev&auml;&auml; l&auml;pivalaisua, joka sy&ouml; miest&auml; ja miksei naistakin. Yll&auml;tys oli, ettei Vanhanen viitsinyt tarjota t&auml;t&auml; huvia medialle eik&auml; kansalle. Minusta se oli p&auml;iv&auml;n selv&auml;&auml;  
  &nbsp;  
  &nbsp;  ]]></description><pubDate>Fri, 25 Jun 2010 14:37:12 +0000</pubDate><link>http://arjaalho.fi/blogi/home/hyv-juhannusta-kera-jussin-ja-matin/</link><guid>http://arjaalho.fi/blogi/home/hyv-juhannusta-kera-jussin-ja-matin/</guid></item></channel></rss>