Kertaus on opintojen äiti
En ole Siuntiossa valtuutettu. Sitävastoin olen monikuntaliitosta valmistelevan yhdistymishallituksen jäsen ja lähidemokratian toteuttamista pohtivan työryhmän puheenjohtaja. En ole aktiivipoliitikko mutta olen halunnut tehdä asioita, joita minulta on pyydetty.
Siuntion sosialidemokraateille on ollut selvää jo kauan sama kuin nykyiselle maan hallitukselle: tarvitsemme vahvoja peruskuntia turvaamaan kuntalaisten hyvät palvelut.
Kun olin kunnanhallituksen puheenjohtaja, silloinen kunnanjohtajamme Henrik Sandström teki selvityksen itsenäisenä kuntana olemisen ja kuntaliitoksen hyvistä ja huonoista puolista. Kuntalaiset vastasivat kyselyyn, jonka järjestimme. Kaksi kolmasosaa vastaajista katsoi liitosneuvottelujen käymisen tarpeelliseksi.
Kuntavaalien jälkeen valtuustoryhmämme oli käynnistämässä neuvotteluja niin Kirkkonummen, Inkoon kuin Lohjan kanssa. Kirkkonummi ei halunnut tehdä selvitystä eikä muuttaa pitkäaikaista strategiaansa kuulua metropolialueelle laajentumalla länteen. Pakkohan se on uskoa, vaikka itse kukin on toivonut jotain vuosikymmenen saatossa muuta. Inkoo päätti jatkaa itsenäisenä. Lohja oli halukas neuvottelemaan. Yhteisessä valmistelussa syntyi liitossopimus, joka on edelleen puolustamisen arvoinen. Sitä on edeltänyt myös pitkä Hiiden alueen yhteistyö, jossa olen ollut mukana kansanedustajana ollessani.
Kuntaäänestyksen jälkeen olin tosiaan valmis harkitsemaan itsenäisenä jatkamista. Valtuustoryhmämme kanssa keskusteltuamme tulimme yhteiseen johtopäätökseen: liitos on sittenkin parempi kuin epävarma tulevaisuus. Lisäksi ilmeni, ettei RKP enää kannattanutkaan itsenäisenä olemista, vaan liittosta Kirkkonummelle. Kun kuitenkaan pakkoliitoksia ei ole tulossa, tätä vaihtoehtoa ei saa puristettua millään sillä Kirkkonummen kanta on edelleen kielteinen.
Valtuusto päätti kahdesti Lohjaliitoksesta. Normaalisti vähemmistöön jääneet tyytyvät enemmistön kantaan. Tällä kertaa ei Siuntiossa näin käynyt. Kokoomuksen ryhmä on hajonnut, vihreät ovat hajallaan. Sosialidemokraatit ovat keskinäisen kunnioituksen ja avoimuuden hengessä olleet yksimielisiä kuntalaisten palvelujen turvaamisen tärkeydestä. Niin myös sitoutumattomat ja keskusta. Meillä päätökset eivät synny minun tai kenenkään muunkaa sanelusta vaan keskustellen, eri vaihtoehtoja huolellisesti arvioiden.
Miksi sitten kuitenkin Lohjan kunnanhallitus teki päätöksen jättää Siuntion kunta monikuntaliitoksesta pois? Päätösten perusteella ratkaisulle ei ole perusteita. Mutta edellisen blogini luettuaan ymmärtää. Ja uusimman Kirkkonummen Sanomat luettuaan ymmärtää millaista on olla valtuutettu ja minun tapauksessani olla yhdistymishallituksen jäsen.
Marcus Nordströmin vuodatus on enemmän kuin sairauskertomus. En tosiaan tiedä mitä ajatella sielunmaisemasta, josta kaikki hänen kiukkunsa purkautuu. Mutta jos on ollut 20 vuotta eduskunnassa ja 20 vuotta Helsingin valtuustossa ja erityisesti muutamien vuosien pätkäpesteillä täällä Siuntiossa, virheelliset ja kaunaiset kirjoitukset eivät hetkauta.
On kuitenkin monia, jotka ovat kokeneet, että nyt oli aika sanoa ääneen se mitä kirjoitin. Koko ajan siuntiolaista päätöksentekokulttuuria ja käyttäytymissääntöjä on vaivannut kaksinaisuus: toisten odotetaan toimivan kuntademokratian pelisääntöjen mukaan ja hyvien käytöstapojen mukaan mutta itse kikkaillaan, valitetaan, uhkaillaan ja viis veisataan seurauksista. Edes uhmaikäiset lapset tai murrosikäiset rajojaan koettelevat teini-ikäiset eivät toimi näin.
Minä olen huolestunut sosiaali- ja terveyspalveluista, joita niin ikäihmiset kuin lapsiperheet tarvitsevat miltei päivittäin. Nämä kunnan on aina lain mukaan järjestettävä. Ei kyse ole HUS:n palveluista. Minä olen huolestunut terveyskeskuksen ja Charlotta-kodin henkilöstöstä, jota odottaa - tosin vain osaa - taas siirto takaisin Siuntion palvelukseen. Minua huolestuttaa vaihtoehtojen puute. Kun Lohja ei ole velvollinen eikä laki voi sitä pakottaa meille palveluita tarjoamaan, Marcus Nordströmkö on tosiaan se sovitteleva ja yhteistyöhaluinen neuvottelija Lohjan suuntaan? Ostopalveluilla kassa tyhjenee alta aikayksikön.
Miten käy Lohjan kaksikielisyyden? Nyt tiedämme jo, että vapaaehtoinen kaksikielisyys loppuu kun Siuntio jää pois eikä laki velvoita kuten olisi liittyessämme velvoittanut. Miten käy Källhagenin koulun ja Virkby Gymnasiumin kun uudessa kunnassa ryhdytään panemaan palveluita tärkeysjärjestykseen? Miten käy kaikkien niitten muitten yhteistyöjärjestelyjen, joita olemme Lohjan kanssa tehneet? Miten seurakuntamme selviää yksin?
Sellainen olen, että otan kysymykset vakavasti. Olkoon se minun inhimillinen heikkouteni.
16.05.2012. 18:02 Hajottaminen on helppoa, rakentaminen vaikeaa
Tämä on totta vaikka kuullostaa ihan älyttömältä. Varmuuden vuoksi korostan, että tyylilaji on pakinanomainen ja vapaasti käytettävissä kotimaiseen draaman käsikirjoitukseksi. Tiedot ovat peräisin paikallisista lehdistä ja hevosmiesten tietotoimistosta.
Siuntiossa tuli kunnallisvaaleissa 2008 valituksi kahdeksan Kokoomuksen edustajaa. Jäljellä on vain viisi.
Ensin erosi Elisa Calin kun ei tullut toimeen silloisen kunnanhallituksen puheenjohtajan ja puoluetoverinsa Janne Laakkosen kanssa. Kumpikin halusivat eduskuntaan mutta Laakkonen oli vain ehdokas. Hän ei tullut valituksi. Sittemmin Calin erosi miehestään ja alkoi seurustella RKP:n Marcus Nordströmin kanssa, joka on kiivas liitosvastustaja. Samassa kääntyi Calinin kanta.
Sitten hermostui Kokoomuksen grand old man Jarmo Paasikivi, joka suuttui erään uuden jäsenen hyväksymisestä Kokoomuksen jäseneksi. Hän pyörsi myös näkemyksensä Lohja-liitoksesta ja alkoi uskotella, että Porkkala-kunta olisi mahdollinen. Tämä siitä huolimatta, että hän oli itse ollut mukana monessa neuvonpidossa, joissa se oli todettu mahdottomaksi vaihtoehdoksi. Paasikiven pojan vaimo Anna Paasikivi, valtuutettu myös, oli vielä syksyllä 2011 aika myönteinen kuntaliitokselle mutta sitten alkoivat suvun paineet tulla liian koviksi. Anna Paasikivi on sittemmin erotettu Kokoomuksen ryhmästä koska hän liittyi toiseen valtuustoryhmään.
Kokoomuksen Kikka Pesonen valitteli jossain vaiheessa, että Lohja-liitoksen vastustajat - joitten joukossa oli hänelle heiniä myyviä viljelijöitä - eivät suostu myymään heinää hänen hevosilleen jos hän ei vastusta Lohja-liitosta. Hän siis vastusti vaikka Kokoomus puolueena sitä Siuntiossa kannatti. Mutta sitten hän halusi kuitenkin edetä laillisen järjestyksen mukaan joskin myöhemmin päätti toisin. Myös hän liittyi valtuustoryhmä 14.
Mikä näitä Kokoomusnaisia vaivaa? Tunteet vievät ja miehet pyörittävät. Ihanko varmasti siuntiolaiset äänestivät juuri näitä naisia vai oliko sillä merkitystä, että he olivat Kokoomuksen listoilla? Mitään kuluttajasuojaa äänestäjillä ei kyllä ole.
Ennen kunnallisvaaleja tiedän monen RKP:n valtuutetun alkaneen kypsyä Lohja-liitokselle. Lohjan tarjoamat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut toimivat ja palvelua sai myös ruotsiksi. Mutta kuinka ollakaan, Siuntioon muutti Marcus Nordström, joka tuli valituksi valtuustoon itsenäisen Siuntion-teemalla. Tosin ei hän sitä enää kannata vaan haluaa valtion pakottavan Kirkkonummen ottamaan vastaan Siuntion ja Inkoon. Marcus Nordströn lupasi tehdä kaikkensa kuntaliitoksen torppaamiseksi vaikka valtuusto kahdesti päätti myönteisestä kannasta. Ja kaiken hän on tehnytkin. Valittanut ja häärinyt kuin vain itsekeskeinen täystuholainen voi kunnallisessa demokratiassa.Mutta sankarina hän itseään pitää - ehkä joku muukin.
RKP:n valtuustoryhmä ei hyväksy millään vallanmenetystä. Lohja-liitos turvaisi kyllä palvelut kummallakin äidinkielellä mutta luultavaa on, että RKP:n valtuutettujen määrä vähenisi. Niinpä myös valtuuston puheenjohtaja Rabbe Dahlqvist ei enää ollutkaan valtuuston puheenjohtaja ja edustamassa hänelle luottamuksen antaneita valtuutettuja, vaan RKP:n etulinjaan lähettämä sabotööri. Häneltä olisi odottanut enemmän. Mutta arvostuksen voi näköjään menettää nopeasti kun sitä ensin on pitkään kasvattanut.
Valtuuston kokouksia on pidetty keskelllä mielenosoitusta, työjärjestyspuheenvuoroja ei anneta, varaedustajia soitellaan pitkin iltaa ja viimeisin operaatio oli tämä: kun Lohja haluaa valtuuston kolmannen kannan kuntaliitokseen, hän ensin ilmoitti, että ylimääräinen valtuusto pidetään 21.5 ja sitten perui. Kas kun ilmeni, että Elisa Calin voi synnyttää ja vihreiden Yrjö Kokkonen ei mahdollisesti pääse kokoukseen. Dahlqvist söi Lohjan valtuuston puheenjohtajalle antamansa sanat eikä suostukaan kutsumaan valtuustoa koolle koska kokoonpano ei miellytä.
Mikä näitä RKP:läisiä vaivaa? Valtapyrkimykset tekevät sokeiksi. Eikö siuntiolaisten asioiden hoitaminen yhteistyössä todellakaan enää kiinnosta? Jos pitää vastustaa, eikö voisi vastustaa tyylillä?
Ja mitä ne siuntiolaisten asiat sitten olisivat? Ihan tavallisia juttuja. Että pääsee terveyskeskuskseen, että on vanhustenhuollon palveluja , että saa toimeentulotukea tai vammaispalveluja. Niitä Siuntio ei pystynyt itse järjestämään ja siksi syntyi LOST. Kun alueella tapahtuu nyt kuntaliitoksia, LOST-sopimus on purettu sopimuksen mukaisesti.
RKP uskottelee, että Lohjan pitää tarjota Siuntiolle Paras-lainsäädännön mukaan palvelut. Aivan pötypuhetta. Jos ei ole sopimusta, ei ole velvollisuuksiakaan. Niinpä Siuntiossa on edessä perusturvalautakunnan perustaminen uudelleen ja keskeisten viranhaltijoiden palkkaaminen ml perusturvajohtaja, johtava lääkäri ja johtava sosiaalityöntekijä. Samoin on aloitettava neuvottelut meiltä Lohjalle siirtyneen henkilökunnan siirtämisestä takaisin Siuntioon.
Ja sitten vielä uskomattomat kokoussekoilut puhumattakaan siitä, että kunnanhallitus on vaihdettu jo kerran ja toista kertaa puuhataan. Ja kun valtuuston puheenjohtaja ei suostu kutsumaan valtuustoa koolle, lohjalaisten mitta tuli täyteen. He haluavat ainakin kuntaliitoksen Nummi-Pusulan kanssa toteutuvan.
Tätäkö siuntiolaiset halusivat kuntavaaleissa? Kriisissä olevat palvelut, nousevan veroprosentin, riitelevän valtuuston, sooloilevia yksilöitä? Jos tämän jälkeen ei tajua, että vallan ja vastuun pitää kulkea käsi kädessä, ei tajua mistään.
Hohhoijaa. Haluan, että kuntalainen saa erota kunnasta ja liittyä sinne missä nyt on edes jonkinlainen järjestys.
JK: Kirjoitin ylläolevan sen jälkeen kun Lohjan kunnanhallitus ehdotti valtuustolleen, ettei monikuntaliitosta Siuntion kanssa toteuteta. Päätös on selkeä. Se on myös ymmärrettävää edellä olevan perusteella. 14.05.2012. 21:21 Kreikkalainen sipuli
Helmikuun lopussa 2012 Kreikka sai kipeästi tarvitsemansa 130 miljardin tukipaketin. Euroopan väliaikaiselle vakausmekanismille (EVVR) on haettu alituisesti ”tulivoimaa” samalla kun euroa tukevaa pysyvää vakausmekanismia (EVM) rakennetaan euron kriisin varjossa. Se pitäisi saada aikaan ensi vuonna. Ajankohtaista poliittista väittelyä käydään siitä kuinka suuret Suomen takausvastuut Kreikalle loppujen lopuksi ovat. Onko esitetty 6,6 miljardia oikea luku ja millaiset vakuudet Suomi loppujen lopuksi sai?
Julkisuudessa Kreikan talouskriisin syitä on selitetty tilastojen väärentämisellä, holtittomalla taloudenpidolla ja kaikenlaisilla väittämillä kreikkalaisten laiskuudesta. Totta onkin, että sosialistien PASOK-puolueen voitettua 2009 ennenaikaiset vaalit, silloinen pääministeri Georgius Papandreu ilmoitti Kreikan julkisen talouden alijäämän ja velkaantuneisuusasteen olevan suuremmat kuin aiemmin oli esitetty. Edelliset hallitukset olivat saaneet, nyt Kreikan menoa kauhistelevilta investointipankeilta, neuvoja talouden kaunistelussa. Laiskojakaan kreikkalaiset eivät ole olleet. Muutama vuosi sitten kreikkalaisten keskimääräinen vuotuinen työmäärä oli suurin koko Länsi-Euroopassa.
Hyvän hallinnon suhteen on toki paljon tehtävää kuten veropohjan tiivistämisessä. Näitäkin toimia hyväksyttyjen tukipakettien ehdoissa on. Mutta kun Kreikka on pieni talous euroalueella eikä sillä ole omia rahapolitiikan keinoja tehdä asioille mitään, käteen jäävät vain omat julkisen talouden sopeuttamiskeinot. Kreikan on säästettävä moninkertaisesti se mitä Suomi 1990-luvun lamassa. Minimipalkkoja leikataan 22 prosenttia, julkisilta aloilta irtisanotaan väkeä, terveydenhuollosta ja lääkkeistä leikataan kuten hallinnosta ja puolustuksesta, jne.
Inhimillinen lasku on kirjoitettu kärsimyksillä. Itsemurhat ovat lisääntyneet, työttömyys ja epätoivo kasvanut. Kreikka on joutunut negatiivisen kehityksen kierteeseen, jota kansalaisten on vaikea niellä sillä kyseessä on jokapäiväinen leipä, työ ja turvallisuus varsinkin kun todelliset syyt Kreikan ongelmiin ovat Euroopan talouden rakenteissa ja maailman rahoitusmarkkinoiden epävakaudessa.
Kuoritaan kreikkalaisesta sipulista toinen kerros ja tarina on jo aivan toinen.
Euroaluetta kohtasi yhtäaikainen globaalishokki 2008 finanssikriisin muodossa. Valtiot joutuivat takaamaan rahoitusjärjestelmän toimintakyvyn ja velkaantuivat. Finanssikriisi mutatoitui velkakriisiksi. Yksityiset velat muuttuivat julkisiksi. Eivätkä velkaa ole vain valtiot, vaan erityisesti sijoittajat ja myös kotitaloudet.
EU-maat käyvät kauppaa lähinnä toistensa kanssa. EU:n pohjoisten jäsenmaitten vienti on vetänyt ja niinpä mailla on ollut vaihtotaseen ylijäämä. Toisen ylijäämä on kuitenkin toisen alijäämä. Niinpä EU:n eteläiset jäsenmaat ovat kärsineet vaihtotaseen alijäämästä. Kun maalla on vaihtotaseen alijäämä, se kuluttaa enemmän kuin tuottaa. Tämä rakenneongelma on ollut pitkään ja se vaikuttaa maan kokonaiskysynnän tasoon ja talouskasvun mahdollisuuksiin.
Kreikan tilannetta pahentaa myös se, että se oli jo ennen finanssikriisiä/velkakriisiä valmiiksi velkaantunut. Kun julkisiin investointeihin ei ole säästötoimien vuoksi mahdollisuutta, vientiteollisuutta ei potkaista tyhjästä eikä hetkessä, drakmaa ei ole eikä sitä voi devalvoida, mahdollisuudet talouskasvuun riippuvat ulkomaisista investoinneista.
Myös euroalueelle pitäisi tehdä jotain. Euro on nyt järjestelmäkriisissä. Ensinnäkään euroalue ei ole optimaalinen valuutta-alue, sillä työvoima ei liiku vapaasti. Toiseksi euroalueella ei ole yhteistä talouspolitiikkaa, vaikka yhteinen raha onkin. Vakaus- ja kasvusopimus ei ole sellaiseksi riittänyt. Kolmanneksi kun rahapolitiikka on uskottu politiikasta vapaalle Euroopan keskuspankille, korko- ja valuuttakurssipolitiikkaa ei ole enää euromaitten työkalupakissa. EKP:lla ei ole erilaisten sisäisten paineitten vuoksi samanlaista roolia kuin Yhdysvaltojen keskuspankilla on Yhdysvaltojen talouden takaajana.
Lisäksi tarvitaan globaalisti rahoitusjärjestelmää rajoittavia ja valvovia toimia, joista vain osa (esim. G20-päätökset) on kyetty panemaan täytäntöön. Rahaa pitää hidastaa ja siksi tarvitaan finanssitransaktioveroa.
Kuoritaan vielä yksi kerros.
Kapitalismin kehitys on synnyttänyt finansialisaation. Se tarkoittaa prosessia, jossa rahoitusmarkkinat, rahoituslaitokset ja rahoituseliitit kontrolloivat yhä enemmän yksityisiä taloudellisia toimia ja myös julkista päätöksentekoa.
Arkielämässä olemme nähneet yritysten toimintatapojen muuttumisen. Lyhyet voitot syövät pitkäjänteisen investoinnin ja kehitystyön. Markkinat ovat panneet valtiot polvilleen ja väittävät olevansa tehokkaita. Niillä ei ole kuitenkaan täydellistä tietoa, ne eivät ole tehokkaat eikä kapitalismin intresseissä ole kehittää kansantaloutta. Kapitalismin tehtävä on kasata pääomaa. Kasautuminen on ollutkin ennen näkemätöntä, joka tiivistyy Occupy-liikkeiden iskulauseessa prosentin vaurastumista 99 prosentin kustannuksella.
Raha ei ole enää neutraali vaihdon väline tai arvon mittari. Raha on lupaus tulevasta, se on velkaa. Finanssikapitalismissa rahalla voi tienata rahaa. Otetaan esimerkiksi valuuttakauppa ja siihen liittyvät spekulaatiomahdollisuudet. Kauppaa voidaan käydä sen suhteen uskotaanko jonkun valuuttakurssin vahvistuvan tai heikentyvän. Asiakkaan pitää tallettaa pankin valuutta-alustalle alkupääoma, jota voidaan vivuta moninkertaisesti velkarahalla ylöspäin. Kun kauppa avataan, asiakas ottaa lainan ja kun se suljetaan, laina maksetaan pois. Pankki sulkee automaattisesti kaupan, jos valuutta-alustalle talletettu pääoma ei riitä mahdollisen tappion kattamiseen. Valuutta-alusta hyötyy spreadin verran, eli osto- ja myyntikurssin erotuksen. Pankki ei voi hävitä, asiakas voi.
Pankkitoiminta luo rahaa rahasta. ts. fiktiivistä pääomaan. Siksi finanssikapitalismi on kumottava ja luotava uusi talouden järjestys. Siihen kuuluvat mm. BKT:n mittaustavan uudistaminen niin, että varallisuuden jako, ekologinen ja sosiaalinen kestävyys tulevat mukaan, globaalin velkojen sovittelumenettelyn aikaansaaminen, uuden Bretton Woodsin luominen, joka vakauttaa valuuttoja ja tietysti globaalin kattavan finanssitransaktioveron käyttöönotto. Talous tarvitsee demokratian, joka arvioi asioita planeetan näkökulmasta, ei markkinoiden.
Sosialidemokratian mahdollisuudet ovat markkinoiden tuolla puolen.
Tämä kirjoitus on julkaistu Uudenmaan sd-naisten sivuilla 24.3.2012 19.04.2012. 06:23 Lieksan lahja-hellu
Uusi Suomi-lehti julkaisee blogeja. En ole kirjoittanut enää pitkiin aikoihin koska kommentoijat ovat mitä ovat. Mutta kyllähän sitä pitkälle pääsee kuten tämä Helena Eronen, oikein kansanedustajan avustajaksi. Tosin enemmän se kertoo kansanedustajasta.
Eronen kirjoittelee siis blogejaan suomalaisten veronmaksajien kustantamalla ajalla ja välineillä.On kyllä murheellista, että lahja-hellu hiihtelee kansanvallan käytävillä, jotka on rakennettu sukupolvien työllä ja uhrauksilla.
Ehkäpä meillä tosiaan on ollut Helena Erosen menevä aukko yhteiskunnallisessa keskustelussa kun hänen panostaan, osaamistaan ja avustajataitojaan on tarvittu. Yleensä tosin vain laadukas yhteiskunnallinen keskustelu palvelee kansanvaltaa. Laadukas keskustelu nimittäin antaa välineitä ymmärtää ja analysoida yhteiskuntaa, sen ilmiöitä ja lainalaisuuksia.
Siteeraan hänen kommenttiaan minulle:
"Minun mielestäni sinä, Arja, olet oikein tyyppiesimerkki poliitikosta, joka voi tyriä tyrimästä päästyään eikä me siltikään päästä sinusta eroon. Normaalilla selkärangalla varustettu moraalinen ihminen tajuaisi pysyä yhteiskunnallisesta päätöksenteosta erossa, mutta et sinä eivätkä kaltaisesi.
En sano tätä loukatakseni vaan ollakseni rehellinen ja siksi, että mielestäni olet vastenmielinen ja ne jotka sinua äänestävät ovat tyhmiä."
Helena, nyt sanasta naista: normaali selkärangalla varustettu moraalinen ihminen tajuaisi Pirkko Ruohonen-Lernerin kehotuksen jälkeen pysyä erossa yhteiskunnallisesta päätöksenteosta. Sanon tämän vain ihan rehellisesti.
En tosin usko, että kaltaisesi ihmiset kykenevät oppimaan mitään saati häpeämään. Sehän edellyttäisi sivistyneisyyttä ja sitä vaikenta lajia, sydämen sivistystä.
JK 13.4. Eronen arvelee Suomen olevan koulukiusaajien maa kun on joutunut silmätikuksi ja ettei satiiria ymmärretä. Eronen luonnehtii itse itseään laittamattomasti.
JK2: Kuka ihmeen Helena Eronen? Suomen kansa on valinnut edustajakseen James Hirvisaaren, joka on Perussuomalaisten eduskuntaryhmän jäsen. Hän on valinnut avustajakseen Helena Erosen. Eronen kirjoittaa blogia Uudessa Suomessa, joista yksi on poistettu asiattomana. Eronen nimittäin ehdotti hihamerkkejä ulkomaalaisille. Kansanedustajiksi kansa voi valita tietysti kenen tahansa. Kansanedustajan pitää kuitenkin kyetä toimimaan arvokkaasti kansan luottamuksen velvoittamana. Mutta avustajaksi pääsyyn pitäisi varmaan edellyttää jonkinlainen palikkatesti, että osaisi erottaa komedian tragediasta.
12.04.2012. 17:53 SutkautusjournalismiaNäkökulmani arvioida politiikan uutisointia on ensisijaisesti tutkijan ja toissijaisesti entisen poliittisen toimijan. Kummankin näkökulman takana on vahva näkemys siitä, että yhteiskunnallisen keskustelun laadulla on merkitystä toimivalle demokratialle. Juuri keskustelun pitää avata yhteiskunnallisia ilmiöitä, päätöksentekoprosesseja ja eri argumentteja, jotta asioiden ymmärtäminen ja kansalaisvaikuttaminen tulevat mahdollisiksi.
Kummankin, median ja politiikan, on huolehdittava omasta osuudestaan. Ei voi raportoida arvioista, eri argumenteista ja vaihtoehdoista, ellei sellaisia tuoteta yhteiskunnalliseen keskusteluun. Mutta myös mediassa ja tällä kertaa tarkoitan journalisitisia käytäntöjä, pitäisi tunnistaa viihteellistymiseen ja henkilöitymiseen liittyvät paineet, jotta yhteiskunnalliset kiinnostavat asiat todella avautuvat asioina eikä vain esiemrkiksi draamana kuten kuka voitti ja kuka hävisi.
Tätä ajattelin kun luin tämän aamun lehteä. Istuin koko eilisen päivän Messkeskuksessa Kuntafoorumissa, jossa kuntarakenneuudistustyöryhmän työtä esiteltiin ja kuntapäättäjät saattoivat keskustella asiasta.
Sutkautusjournalismiksi meni. Maan suurimman lehden uutisointiin kelpasi valtiosihteeri Sailaksen vitsit ja tietenkin laulunpätkät unohtamatta vessakommentteja. Itse tilaisuudessa sutkautukset ja laulut toimivat kahvin korvikkeena: piristivät muuten raskasta ohjelmaa. Tähän on tultu: kuntarakenneuudistus on niin hankala juttu, että on helpompaa raportoida human interest-pohjalta.
En halua nostaa tikunnokkaan jutun kirjoittanutta toimittajaa koska trendi on ollut nähtävissä jo pitkään ja paineet olla mukana valtavirrassa ovat tietenkin kovat. Edesmennyt politiikan toimittaja Jaakko Hautamäki esimerkiksi muokkasi poliittisen journalismin suuntaa juuri tähän suuntaan ja hänestä tuli tavaramerkki. Kyse on kaiketi tasapainoilusta ja sen vaikeudesta.
Minusta uutisoinnin aiheita olisivat voineet olla, ettei hallituksen taholta metropolipolitiikasta ollut esittää yhtään mitään. Ministeri Krista Kiurun piti kai tästä jotakin sanoa. Ministeri Virkkunen ja työryhmä tyytyivät vain kysymään haluavatko kunnat tosiaan luovuttaa metropolivaltuustolle päätöksentekovaltaa? Kati Peltola osui asian ytimeen: kuntapäättäjät eivät ole huolissaan kuntien vallasta vaan haluavat vahvistaa asukkaiden valtaa. Siksi metropolialueen valtuusto.
Keskeinen puheenaihe oli myös epämääräisyys sosiaali- ja terveydenhuollon alueista. Hallituksen puolelta olisi pitänyt jollakin tavalla hahmottaa kokonaisuutta: onko Paras-alueet olleet yritystä lähteä hakemaan kuntayhteistyötä palvelujen tarjoamisen näkökulmasta, jota nyt vahvistetaan puuttumalla myös rakenteisiin? Näin ei ilmeisesti ole, sillä sote-alueet ovat jotain muuta - tai sitten eivät ole - ja että niistä ei osata vielä kertoa mutta ne voivat panna karttaharjoitukset uusiksi. No, eihän sote-alueet oikein mitään muuta voi olla kuin sairaanhoitoalueita joillakin tarkistuksilla.
Uutisoinnin aiheeksi olisi kelvannut myös se, kuinka nihkeä koko Uusimaa oli uudistukselle, jota kuitenkin pidettiin tärkeänä. Kuntauudistusta ilmeisesti tarvitaan muualla mutta ei juuri meillä, nimby! Hassua oli miten kaikki kunnat kertoivat kuinka hyvät heidän selviämisen mahdollisuutensa ovat.
Jymyuutinen - tässä toki olen jäävi- oli puolestaan se, että näillä näkymin mitään kuntauudistusta ei työryhmän esitysten pohjalta tule koska kukaan muu kuin Helsingin ylipormestari Jussi Pajunen ei sitä halua. Tästä oli kyllä jutun otsikko mutta se olisi voinut jatkua: ainoa vireillä oleva vapaaehtoinen monikuntaliitos ei käy. Lohja, Nummi-Pusula, Siuntio-liitos ei siis työryhmälle käy kun heille oli selvinnyt, että osa siuntiolaisista asioi Kirkkonummella, osa Lohjalla! Lohjalla asioivat tosin kaikki siuntiolaiset silloin kun he tarvitsevat kunnallisia sosiaali- ja terveydenhuollon tai vaikkapa verottajan palveluita. Yleensä taitaa olla niin, että lähikunnissa käydään. Voin paljastaa: asioin myös Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja joskus jopa Raaseporissa!
22.03.2012. 11:35
Kirjaudu |
