Sanojen valta

 

Ukrainassa käydään sotaa. Suomessa keskustellaan oletko Venäjää vastaan vai EU:n puolella. Nato-keskustelu velloo myös.

 

Olen ajatellut niin, että Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton ja puolueeton suhteessa suurvaltoihin. Ajattelin aina, että neuvostotankki tappaa siinä missä jenkkitankkikin. Katsoin voivani arvostella niin Neuvostoliittoa kuin Yhdysvaltojakin.

Tiedän toki, että Suomen liityttyä Euroopan Unioniin, unionitasolla käsitellään yhteisiä ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksiä. Siksi olen ollut sitä mieltä, että perinteinen jako sisä- ja ulkopolitiikan välillä on mennyttä aikaa ja että tästä syystä on oikein, että eduskunnan luottamusta nauttiva hallitus vastaa EU-politiikasta, mukaanlukien ulko- ja turvallisuuspolitiikka.

Ilmeisesti olen ajatellut väärin. Sanoilla on valtaa ja sillä mitä niillä tarkoitetaan, käydään kamppailua. Luultavasti  yksi syy puolueiden samankaltaistumiseen on sisältöjen häivyttäminen poliittisesta kamppailusta. Puhutaan otsikko- tai käsitetasolla asioista käymättä läpi mitä itse asiassa niillä tarkoitetaan. Sitten käy niin, että nillä tarkoitetaan ihan päinvastaisia asioita mutta kaikki ovat kuitenkin vaikkapa hyvinvointivaltion puolella.

Suurvaltasuhteissa puolueeton ja sotilaallisesti liittoutumaton- linjaa ei olekaan. Tämä kävi ilmi kun koin jotenkin kummallisena SDP:n julkilausuman, jossa heti liittoutumattomuuden perään sanottiin, ettemme ole olleet puolueettomia sitten EU:n jäsenyydestä alkaen. Olemme siis puolueellisia. Alexander Stubb oli ulkoministeri kun hän korjasi Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin käsitystä Suomen puolueettomuudesta. Hän sanoi myös, että koska olemme EU:n jäseniä ja toimimme yhteistyössä Naton kanssa, emme ole puolueettomia ja että Lavrov on käsittänyt asian väärin. 

Minä puolestani käsitin Stubbin typistävän puolueettomuuden minimiin. Onhan Suomi ennen EU:n jäsenyyttäkin ollut mukana kv. järjestöissä, mutta silti ollut suurvaltasuhteissa puolueeton. Siitä kai kumpusi Suomen näkyvä rooli myös rauhanturvaajana.

Minua ei ole vaivannut, ettei Suomen presidentti ole saanut kutsua Washingtoniin. Minua ei liioin ole vaivannut, ettemme voisi sanoa Venäjän toimineen kansainvälisen oikeuden ja sopimusten vastaisesti Ukrainassa ja erityisesti Krimillä. Pakotteiden sijaan olisin toivonut enemmän diplomaattisia ponnisteluja mutta niille nyt jäi kovin vähän tilaa. Silti en halua arvostella EU:n toimia ja tehdä EU:sta Ukrainan sodan osapuolta.

Tämä kaikki siksi, että EU:ssa on sekä Nato-maita että ei-Nato-maita.  On vaikkapa britit, jotka katsoivat kuuluvansa Yhdysvaltojen irak-sodassa koalitioon, on maita, jotka eivät sitä tehneet. Olen kuvitellut, että Suomi yhteensovittaa omaa näkemystään yhteiseen mutta pitää silti kiinni omastaan. Puolueettomuus-sanaa ei toki ole käytetty enää vuosikausiin mutta onko se tosiaan tarkoittanut, että olemme puolueellisia?

Suomessa on joukko toimijoita, jotka haluavat Suomen olevan Naton jäsen. Minulle riittää nykyinen yhteistoiminta ja se, että Nato on ikäänkuin tavarantoimittaja. Suomessa on joukko toimijoita, jotka haluavat nähdä Suomen olevan ideologisesti osa länttä, jolla he tarkoittavat Yhdysvaltoja. Minulle riittää, että olemme osa Eurooppaa. Kun emme kumartele, emme myöskään pyllistele.

Puolustin EU:n jäsenyyttä lähinnä sisämarkkinoiden vuoksi. Mielestäni EU oli muuttuvassa Eurooopassa myös oikea viiteryhmä Suomelle. Ajattelin myös niin, että yhteinen raha on välttämätön  sisämarkkinoille mutta en koskaan ole ollut sitä mieltä, että EU päättäisi Suomen talouspolitiikasta, ts. siitä millainen verotus meillä on ja miten yhteisesti kerättyjä rahoja käytetään kansalaisten hyväksi. Euroopan keskuspankin kytkeminen täysin itsenäiseksi ei ollut minusta hyvä asia eikä etenkään se, että yhteisen rahan lähentymiskriteeriksi ei tullut työllisyyttä.

Tässä hivuttamisen ja kamppailun häivyttämisen kulttuurissa on nyt vastakkain ainakin:

1) olemme sotilaallisesti liittoutuneita vai emme:;

2) olemmeko osa ainoan sotilaallisen mahdin Yhdysvaltojen etupiiriä vai emme;

3) luovutammeko talouspoliittisen vallan EU:lle vai emme;

4) perustuuko hyvinvointivaltio julkisille palveluille vai annammeko yksityisten toimijoiden kerätä voittoja yhteisesti kerättyjen verovarojen käytössä silloin kun on kyse tasa-arvon perusteista, koulutuksesta, sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista?

Juu, mullahan on siniset silmät.

 

 

 

 

 

05.09.2014. 12:11


Kirjaudu

Blogin RSS-feed aatv - ArjaTV ...katso!
Viimeisimmät kirjoitukset blogissa:
Näkymässä viimeisimmät - vanhemmät Blogi-kirjoitukset - ennen vuotta 2009 - löydät arkistosta »»