Nolo Pressiklubi

Kuulun niihin suomalaisiin marisijoihin, joitten mielestä televisiosta ei tule enää juuri mitään katsomisen arvoista, mukaanlukien Ylen tarjonta. Teemakin menee joskus överiksi. Hitler edestä ja takaa alkaa jo kyllästyttää.

Siksipä katselen nykyään elokuvia, AlJazeeraa, BBC:n uutiskanavaa (jolta tulee tosi mielenkiintoisia keskusteluja kuten Hard Talk) ja joitakin ajankohtaisohjelmia. Tunnustan katsoneeni myös eräitä sisustusohjelmia kuten Sarahin talo ja SVT:n hauskoja musiikkivisailuja.

Perjantai on aivan piinaa ohjelmatarjonnan suhteen.Pressiklubikin oli viimeksi aivan käsittämättömän surkea. Ruben Stiller oli kutsunut Anu Kantolan, Tapani Ruokasen ja Jussi Lähteen studioon keskustelemaan sekä Vanhasen että Ahtisaaren kirjoista. Anu Kantola-parka joutui tahtomattaan oudoksi statistiksi oudoissa puheissa.

Ruokasen ja Lähteen mielestä kansa ei ollut valinnut Matti Vanhasta pääministeriksi ja hän oli siksi sattumapääministeri.

Haloo, ei meillä valita eduskuntavaaleissa pääministeriä, vaan 200 kansanedustajaa. Matti Vanhanen tuli valituksi eduskuntaan.

Puolueen puheenjohtajat julistautuvat tosin pääministeriehdokkaiksi ja puolueet yrittävät lanseerata vaaleja henkilöitymisen vuoksi pääministerivaaleina. Mutta kyllä poliittiset puolueet ovat täysin vapaita valitsemaan kenen tahansa pääministeriksi, jolla on eduskunnan luottamus takanaan.

Ruokasen ja Lähteen mielestä Anneli Jäätteenmäen ryvettymisen jälkeen Vanhanen valittiin perhearvojen vuoksi pääministeriksi. Kun hän sittemmin erosi ja hänellä oli useita naisystäviä, hänen yksityisyyttään voitiin loukata kun hän ei ollutkaan perhearvojen mittainen.

Haloo, Jäätteenmäki joutui eroamaan koska ei puhunut eduskunnalle totta. Luottamuksen romahtamisen saattoi kuulla salissa. Matti Vanhanen valittiin pääministeriksi lennosta siksi, että häneen luotettiin henkilönä - ja jos nyt sallitaan henkilökohtainen mielipide - kuten myös hänen osaamiseensa. Matti Vanhanen ei totisesti ollut mikään mitätön keskustavaikuttaja.

Minulla on toisenlainen käsitys kuin Pressiklubin keskustelijoilla siitä miksi Matti Vanhasen naissuhteista tuli niin kiinnostavia kuin tuli. Tämä ei suinkaan johtunut siitä, että hän asui Nurmijärvellä omakotitalossa perheensä kanssa ja että kovin tavanomainen asia tapahtui: avioero. Vanhasen "ongelma" , hänen "poikkeavuutensa", on hänen suhteensa alkoholiin. Kun ei juo, on jotenkin outo. Raitis: hän siis yrittää olla jotenkin meitä muita parempi.

Raitis Vanhanen oli siis aika vaikea pala. Voiko raitis mies olla naisten perään? Juopon ja/tai siis ruuan kanssa valkoviiniä nautiskelevan kuuluukin olla. Raittiin miehen olisi pitänyt laulaa iltaisin virsiä ja harrastaa seksiä vain avioliitossa. Ei tässä perhearvot olleet syynissä, vaan suomalaisten vaikea suhde alkoholiin.

En tiedä onko Pressiklubissa keskustelleilla lapsia kun he kommentoivat Vanhasen nyt kerrottua yhtä perustetta erolle pääministerin tehtävistä. Minulla on. Olen ihan tulistunut: meitä entisiä ja nykyisiä poliitikkoja on, jotka rakastamme lapsiamme ja haluamme tehdä valintoja myös lastemme tarpeitten pohjalta.

Oma kammottava lukunsa oli keskustelu Martti Ahtisaaresta. Lupsakka savolaismies ei kelvannut tyhmälle SDP:lle mutta onneksi Suomi sai Nobel-palkitun - ja Ahtisaari arvoisensa uran.

Haloo, Martti Ahtisaari valittiin presidentiksi koska hän oli kosmopoliitti ja kokenut diplomaatti.  Ei hän mikään kansanmies koskaan ollut, vaikkakin ihan miellyttävä ihminen onkin.Ehkäpä juuri tuo paine tehdä hänestä jotain muuta - joka halu oli erityisen suuri Ahtisaaren kabinetissa - sai hänet empimään niin, että esivaalijuna ehti SDP:n asemalle ennenkuin se oli ohjattu sivuraiteelle.

Jussi Lähde arveli, ettei Suomessa tunnettu kansainvälisiä käytäntöjä, jotka Ahtisaari toi tullessaan virkaan. Tunnettiin toki. Ongelma oli, ettei Ahtisaari eikä hänen avustajakuntansa tuntenut Suomen valtiosääntöä ja sen muovaamaa suomalaista poliittista kulttuuria. Perustuslakia oli vielä kaiken lisäksi muutettu presidentin valtaoikeuksien ja vaalitavan osalta jo ennen Ahtisaarta.

Ahtisaaren loistava ominaisuus on notkeus ja tämä aivan SDP:n älynlahjoista huolimatta. Hän teki sitä mitä kohtaan tunsi intohimoa ja se toi hänelle sen mikä hänelle kuuluikin: Nobel-rauhanpalkinnon.

24.10.2011. 17:38

Vihaiset telttailijat ja eettinen kumous

Ei, kyseessä eivät ole camping-alueen huonosta palvelusta valittavat ulkomaiset tai kotimaiset turistit. Kyse on suuryritysten ahneutta ja finanssikapitalismia arvostelevasta globaaliksi levittäytyneestä kansalaisten liikehdinnästä. Niin Madridin kuin Barcelonan kaupunkiaukiot ovat täyttyneet monien muitten tavoin mielenosoittajista  jo toukokuusta alkaen. Wall Street on neljättä viikkoa protestien kourissa.

Sosiologi Bauman arvosteli vihaisia kansalaisia. Pelkkä kiukku ei riitä. Myös monet konservatiiviset kommentaattorit kritisoivat sitä, että mielenosoittajilta puuttuu hallituksille suunnatut selkeät ohjelmavaatimukset. Nyt jää kuitenkin olennainen asia huomaamatta!

Kyseessä on verkostautuva ja itseohjautuvat kansalaisten liikehdintä, jota ei johdeta mistään toimistosta käsin ja jolla ei ole yhtään valittua puhemiestä tai -naista. Ihmiset kokoontuvat yhteen koska heillä on sama huolenaihe ja samat unelmat: kyse on työstä ja rehellisestä yrittämisestä, tavallisesta ja turvallisesta elämästä. Tätä ei kuitenkaan ole tarjolla 99 prosentille koska 1 prosenttia pyörittää keinottelutaloutta, joka piilottaa tulonsa veroparatiiseihin ja vaatii hallituksilta yhä suurempia menoleikkauksia velkakriisin hoitamiseksi. Vaatimuksia on, ne vaihtelevat kaupungeittain mutta yhteistä on keinottelun suitsiminen ja tavallisen elämän tarpeet.

Hallituksilta on huono vaatia yhtään mitään. Ne ovat osa samaa ongelmaa. Suuryritysten johtajien palkat ja palkkiot liitelevät mielikuvituksellisissa sfääreissä. Poliitikkojen puheet panna niitä kuriin ovat jääneet puheiksi. Spekulatiivisella rahalla tehdään pikavoittoja eikä finanssikriisin ensimmäisestä vaiheesta 2008 ole saatu aikaiseksi rahan liikkeitä hidastavaa varainsiirtoveroa saati veroparatiisien avaamista.

Kapitalismikritiikki on edelleen ajankohtaista Manifesteissa toistetaan, etteivät ihmiset ole tavaroita. Marx jo varoitti, että henkilösuhteet muuttuvat yltiökapitalistisessa menossa markkinasuhteiksi. Ihmiset haluavat palauttaa talouden palvelemaan ihmisiä ja ihmisten tarpeita.

Voi olla, että joku rauhoittuu kun ihmisiä ei keräännykään tuhansittain toreille. Väärä luulo, kokoontuminen on kiinni klikkauksesta. Klikkaus ei kysy vuorokauden aikaa. Sen voi tehdä räntäsateessa. Eettinen vallankumous on alkanut ja tulee muuttamaan maailmaa.

19.10.2011. 18:33

Siuntion kuntaäänestys

Kaikilla pienillä kasvukunnilla on sama myönteinen ongelma. Kuntaamme muuttavat perheet tarvitsevat palvelunsa: lapset päiväkotinsa, koululaiset luokkansa ja nuoret kokoontumismahdollisuutensa. Kun entiset tilat eivät riitä, on rakennettava lisää. Kaikki kuntalaiset tarvitsevat terveyskeskuksen palveluja, kirjastoa, sosiaalitoimeakin puhumattakaan teknisen toimiston rakennuslupa- tai ympäristölupapäätöksiä yms.

Kunta on kahdenlaisessa paineessa: ensiksi pitää tarjota lakisääteiset palvelut ja toiseksi on tehtävä uskottavat talouden tasapainotussuunnitelma mikäli tilinpäätökset osoittavat alijäämää ja velkaa on. Siuntiossa valtionosuuksilla ei taloudenpidossamme ole suurta merkitystä. Mutta yksittäisten tilivuosien alijäämän kattamiseen saadut ylimääräiset valtionavut ovat olleet erittäin tärkeitä

Miten palvelut ja investoinnit rahoitetaan? Meidän tapauksessa kuntaveron kertymällä palvelut ja lainoilla investoinnit. Kuntaveromme on maan kärkeä, 21,5 prosenttia. Eläkeläinen maksaa eläketulostaan saman verran prosenteissa kuntaveroa nkuin Störsvikin yritysjohtaja. Todellisuus verotulokertymän suhteen on vielä huonompi: työmatkavähennykset tiputtavat verokertymää niin, että saammekin tuloja ehkä 16-18 prosentin verran. Tämä siitä syystä, että siuntiolaiset käyvät töissä pääkaupunkiseudulla ja tekevät täydet verovähennykset.

Siuntiolaiset  äänestivät uuden Lohjan muodostamisen kuntaliitossopimusta vastaan. Ei niin tehty selvitystyö kuin sopimuskaan saanut tuekseen kuntalaisten ymmärtämystä. En pidä tulosta riemuvoittona mutta en myöskää tappiona. Kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksien turvaamiseksi kuntaäänestyksen järjestäminen oli välttämätöntä vaikka tulos ei minulle eikä sosialidemokraateille ollut mieluinen.

Kyse ei ollut siitä, etteikö Siuntio olisi meille rakas kotipaikka, etteikö peltoaukeat ja jylhät maisemat saisi sieluamme lepäämään tai ettemmekö tuntisi ylpeyttä 550-vuotisesta historiastamme.

Emme vain enää elä hevoskärryjen maailmassa! Globaalit talouden myllerrykset eivät jätä koskematta myös meihin.

En usko, että suuri koko on ratkaisu kuntataloudessa saati palvelujen järjestämisessä.Olin kaksikymmentä vuotta Helsingin kapunginvaltuutettu ja jos niin olisi, Helsingissä olisi kaikki hyvin. Ei ole. Mutta koko tuo sietokykyä. Samaa sietokykyä odottamattomiin tilanteisiin haettiin myös Nummi-Pusulan ja Lohjan kanssa käytävissä liitosneuvotteluissa. Halusimme, että uusi Lohja turvaisi lähipalvelut, olisi luotettava työnantaja ja vahva vaikuttaja Länsi-Uudellamaalla. Olisimme olleet lohjalaisia mutta samalla siuntiolaisia kuten virkkalalaiset ovat. Kirkkomme olisi pysynyt paikallaan eikä kenenkään olisi tarvinnyt lähteä kodistaan.

On nyt aika selvää, ettei liitos toteudu. Kurjinta on, että osa siuntiolaisista luulee, että hyvät neuvola- ja terveyskeskuspalvelut olisivat kuntaliitoksessa vaarassa, Jo nyt ne järjestää Lohja.Siuntion palkkalistoilla ei ole enää yhtään sairaanhoitajaa eikä lääkäriä. He ovat Lohjan kaupungin työntekijöitä. Ns. LOST-sopimus on katkolla. Toivottavasti pystymme neuvottelemaan sellaisen sopimuksen sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiseksi, johon meillä on varaa. Voi olla nimittäin päinvastoin: palvelut voivat säästöpaineissa heiketä.

Eihän tässä auta muu kuin tehdä vastaisuudessakin kovasti töitä. Sopimuksesta - joka nyt hylättiin - tuli sosialidemokraattien Kristian Parviaisen työpanoksella puolustamisen arvoinen. Miten mahtavat ne, jokta eivät panneet tikkua ristiin eivätkä vaivautuneet edes kokouksiin pystyä kantamaan vastuuta siuntiolaisten palveluista ja kunnan selviämisestä? No, me olemme huippukunnossa, sivustakatsojille on nyt kunnon ja kestävyyden rakentamisen paikka.

26.09.2011. 19:20

Sekajulkisen kirous

On aina välillä hyödyllistä pohtia miten perustuslain turvaamat kansalaisten oikeudet toteutuvat ja millaisia yhteisiä ratkaisuja tai alustoja näitten oikeuksien takaamiseksi tarvitaan..

Velvollisuuksia toki on, esimerkkinä oppivelvollisuus tai maanpuolustus. Sitten meidän tietysti pitää myymällä työtämme olla kasvattamassa kansakunnan kakkua, jolla yhteisen turvaaminen onnistuu. Ja mitä työntekemiseen tulee, Elina Grundströmilta oli tänään HS:ssa erinomainen yliökirjoitus. Kaikenmaailman markkinapapit tulevat kertomaan meille miten laiskoja, työtävieroksuvia ja tehottomia olemme. Totuus taitaa olla päinvastainen. Suomalaisten työhalussa ja -kyvyssä ei moitittavaa ole. Enemmän johtamisessa ja työn paremmin tekemisen mahdollistamisessa.

Mutta siis, millaisia julkisia alustoja tarvitaan, että oikeudet versovat ja voivat puhjeta kukkaan?

Postitoiminnan tehtävänä on huolehtia, että maan eri osissa ihmiset ovat tasavertaisessa asemassa viestinnän oikeuden suhteen. Yhdysvalloissa postitoiminta on julkista. Meillä sitävastoin  sekamuotoista.Postilla on voiton tekemisen velvollisuus. Se polkee kansalaisten oikeuksia. Pieniä palvelupisteitä pannaan kiinni. Palvelut karkaavat satojen kilometrien päähän.

Julkinen liikenne on järjestetty hyvin eri tavoin. Muutamaa kaupunkikeskusta lukuunottamatta, sitä ei edes ole. Junaliikenne on kaiken lisäksi joutunut sekamuodon kurimukseen. Kun liikkuminen nähdään vain voittoa tuottavana toimintona, nähdään kummallisuuksia.

VR tulee yllätetyksi talven ja pakkasten aikaan. Junavuoroja perutaan konduktööripulan vuoksi. Nyt uusi lippujärjestelmä on sekaisin.

Varmaan postissa ja vr:lla voisi olla parempia johtajia ja varmaan sielläkin voitaisiin markkinapappien loitsujen mukaan tehdä vielä enemmän työtä. Vika on kuitenkin poliittisen päättäjän vetelyydessä tai oikeastaan vallitsevassa sekaopissa, jota ministerit eivät uskalla kyseenalaistaa eikä kansanedustajat kaataa.

Julkiset palvelutehtävät on pidettävä julkisina. Sekamuodot tuottavat sotkua ja kääntyvät kansalaisia vastaan. Ei postin jakamisen tappiollista tarvitse olla mutta ei voitontavoittelussa pidä mennä tärvimään alueellisen tasavertaisuuden periaatetta. Junalla matkustamisestakin voi maksaa mutta niin markkinkuriin laihdutettuna VR:ssa ei ole järkeä, että tulot jäävät saamatta liian niukan henkilömitoituksen vuoksi. Talvi tulee ja konduktöörit ovat vastakin lainmukaisilla lomillaan.

Viennin lamaa kannattelee kotimainen kulutuskysyntä, jonka merkitystä aina aliarvioidaan, etenkin palveluissa. Konduktöörit ja postivirkailijat tekevät työtä, maksavat veroja ja kuluttavat. Maksavat siis asuntolainojaan, ostavat ruokaa ja käyttävät palveluja. Julkisen kannattaa pitää kiinni työntekijöistään. Kun oikein sekajulkisen oppien mukaan kuritetaan, tuloksena on yskivä talous ja paisuva velka.

Niin, mitä teemme kirjesalaisuudella, asuinpaikan valitsemisen vapaudella tai kotirauhalla?

Postin pitäisi kulkea, liikkeelle pitäisi päästä ja oltava katto päänpäällä, jonka rauhaa suojella. Osa kansalaisten vapauteen liittyvistä, poliittisista, taloudellisista, sivistyksellisistä ja sosiaalisista oikeuksista edellyttää alustaa. Muuten ne jäävät tyhjiksi.

Emme voi mennä markkinatorille ostamaan kaikkea. Sivistyksen saavutukset tulisi silloin korvatuksi taantumuksen tuottamilla tappioilla.

20.09.2011. 12:02

Nordean tukipaketti

Osallistuin Itämerikokoukseen alkuviikosta. Ensin kokoontuivat parlamentaarikot. Alueen turvallisuuden edistämiseksi haluttiin viisumivapautta Venäjän kanssa, meriturvallisuuden parantamista ja muutoinkin kaikkinaisen kanssakäymisen edistämistä.

Ministerikokouksessa ei sitten puhuttu viisumeista. Sitävastoin keskityttiin mm. talouden kilpailukykyyn ja alueellisen yhteistyön merkitykseen sen vahvistamisessa. Pohjoismaisen Investointipankin Jonny Åkerholm pohti alueen maitten erilaista suhdetta euroon. Osahan on sisällä ja osa ulkona. Ajatuskulku meni kutakuinkin näin: jos on sisällä ja tekee oikeita asioita, ei ole ongelmia mutta jos tekee vääriä asioita, on. Sama pätee ulkona.

Mutta mitkä ovat oikeita asioita ja mitkä vääriä?

Työllisyyden edistäminen on kaiketi ollut oikea asia, Suomessa veronalennusten politiikkaa on perusteltu juuri työllisyyden edistämisen vuoksi (vaikka kovin kummoista pitkän ajan näyttöä alhaisen veroasteen ja työllisyyden yhteydestä ei ole). Kun veroaste on laskenut ja maailmantalous on taas taantuman partaalla, verotulot ovat laskeneet ja nyt sitten ollaan velkaantuneita. Yritysjohtajat heristävät sormeaan ja ovat huolissaan Suomen velkaantumisesta.

UPM näyttää mallia.Irtisanomisuutinen ja Myllykosken paperitehtaan sulkeminen siivitti kurssin rakettimaiseen nousuun.

Oikea asia onkin työttömyyden lisääminen ja tuotannon supistaminen.

Valtiovalta laastaroi. Työministeri matkustaa Kouvolan seudulle ja työllisyyttä tukevaa pakettia harsitaan kasaan. Onko tämä nyt sitten väärin vain oikean asian tekemistä?

Ehkäpä tämäkin ristiriitainen esimerkki kertoo sen, ettei Åkerholmin neuvoilla päästä mihinkään. Oikea ja väärä on katsojan silmissä. Se, että on pankinjohtaja, ei tee silmistä sen parempia.

Odotan uutista, että joku matkustaa Nordean irtisanottavien naisten luokse ja harsii kasaan paketin. Vai olisiko se väärin?

01.09.2011. 08:29