Viattomien lasten päivän pommituksissa kuulee kuoleman äänet

En voi käsittää miten on mahdollista, että israel kaikista tulitaukovetoomuksista huolimatta jatkaa Gazan pommituksia. Väistämättä tulee mieleen, ettei mitään tapahdukaan ennen Obaman virkaanastumsita. Ehkä Israel laski niin, että kun Bush on jättämässä virkansa, hän ei kykene enää toimimaan ja kun Obama ei ole vielä virassa, hänkään ei kykene toimimaan. Israelin väkivaltakoneisto nimittäin toimii Yhdysvaltojen tuen turvin. Nyt ei kukaan Yhdysvaltojen puolesta pysty sanomaan, että lasten tappaminen terroristeina on rikos ihmisyyttä vastaan.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että juutalaisilla on oikeus valtioonsa mutta niin myös palestiinalaisilla. Tuen niin Israelin kuin Palestiinankin rauhanvoimia ja olen yhtä turhautunut kuin nekin ääriryhmien provosoimasta ja alati kärjistyvästä vihan kierteestä.

Ymmärrän jopa sen, että suomalaiset haluavat osoittaa mieltään Israelin puolesta. Välttämätöntä on kuitenkin osoittaa mieltään gazalaisten puolesta. Mutta surullista oli kun eräs oikein viehättävä nuori tyttö piti surullisena siviilien kuolemaa mutta sanoi sen olevan väistämätöntä kun terroristit piiloutuvat väestön joukkoon ja käyttävät siviilejä ihmiskilpinä. Siinä lausunnossa näkyi täydellinen Israelin propagandakoneiston onnistuminen.

Kuka vain on käynyt Gazassa, tietää ja tuntee erittäin vaikeat olosuhteet. Ihmiset on sullottu pienelle kaistaleelle - kuin apartheidin aikaiseen townshipiin tai natsien pahamaineiseen keskitysleiriin. Israelin saarto on aiheuttanut pulaa kaikesta. On ihan absurdia kuvitella, että Gazassa toimisi järjestäytynyt yhteiskunta millään tavalla - esimerkiksi niin, että sotilailla olisi puvut päällä ja jossain olisi selkeä rintamalinja.

Gazassa on kaaos, kaikki yrittävät pelastautua ja tehdä vastarintaa kun mitään muutakaan ei enää voi. Ei ole paikkaa missä voisi olla suojassa. Ei UNRWAm tiloissa - koulu pommitettiin tuusaksi. Ei edes suomalaisten rahoittamassa klinikassa.

Britannian ulkoministeri David Milibadin kirjoitus, että terrorismin vastainen sota on ajateltava uusiksi, on mitä tervetullein. Lähi-idän kriisi osoittaa millä tavoin "onnistuneesti" on ylläpidetty vihaa ja koston kierrettä. Täytyy olla hirvittävän raskasta elää pelossa niin kuin juutalaiset ja palestiinalaiset elävät. Silmä silmästä-politiikka on sokeuttanut Lähi-idässä ja uhkaa koko maailmaan näkökykyä.

15.01.2009. 11:45

Ei myöskään paniikkitukia

Finanssikriisi ja siihen liittyvä talouden alakulo - lama - toki edellyttävät rahoitusjärjestelmän tukitoimia ja talous elvytystoimia. Rahoitusjärjestelmän suhteen ensiaputoimet on tehty. Jotta yksittäiset ihmiset työttömyyden tai lainojen takuuna olevien kiinteistöjen arvonromahtamisten vuoksi eivät joutuisi kohtuuttomaan kurimukseen kuten 1990-luvun alussa, suoria kotitalouksia tukevia toimia tarvitaan järjestelmätukien oheen. Jan Vapaavuori on esittänyt joitakin. Opposition pitäisi nyt kompata tällaisia ehdotuksia sen sijaan, että ollaan valmiita pelastamaan markkinavoimia ja kilpaillaan miljardeista.

Talouden elvytystoimissa työllyysvaikutukset ratkaisevat. Sen sijaan, että oltaisiin valmiita tukemaan jälleen markkinavoimia (jotka ovat ihan itse kriisin aiheuttaneet), pitäisi miettiä myös julkisen vallan asemaa ja sen vahvistamista. Onhan se nyt aivan tavatonta, että homekoulujen saneeraamiseksi tarvitaan talouden lamaa. Kunnat nimittäin eivät kykene pitämään tasaista investointitasoa yllä verotuloilla ja valtionosuuksilla kun laki edellyttää talouden tasapainottamissuunnitelmaa (rajoittaa velanottoa) ja etenkin kun rahaa vain ei ole. Verotuloista puuttuu pääomatulojen siivu kokonaan, yhteisöveroja ei kerry ja työttömyys vähentää palkkaveroja.

Onneksi julkisessa keskustelussa uskalletaan nyt esittää erilaisia vaihtoehtoja ja näkemyksiä. Markkinavoimien reaktioiden pelossa talouspoliittinen keskustelu nimittäin hiipui 1990-luvulta ja on ollut henkitoreissa myös 2000-lvuulla. Heikki Koskenkylällä onkin erinomaisen tervetullut avaus tänään Helsingin Sanomissa.

Tässä lamassa ei kannata kunnostautua markkinoiden ylenpalttisessa tukemisessa, vaan pitää huoli myös julkisesta taloudesta ja yksityisistä kotitalouksista. Miljarditukien suhteen on kysyttävä - ainakin vasemmiston - onko tuki oikeudenmukaista? Juuri nyt myös perustoimeentuloturvauudistus olisi paikallaan.

Jutta Urpilainen on oikeassa kun hän arveli SDP:n oppositiopolitiikan tarvitsevan kirkastamista. Se onkin puoluejohdon tehtävä, siis linjan vetäminen. Niin se ei mene, että esitetään päinvastaista kuin hallitus tai kymmenkertaisesti enemmän kuin hallitus tai mitä milloinkin korporaatiot ja yrittäjät keksivät esittää. Se menee niin, että lähtökohdaksi otetaan ihmiset ja heidän toimeentulonsa turvaaminen, käytetään hyväksi julkisen talouden mahdollisuuksia ja turvataan markkinoiden järjestelmien toimiminen. Ajattelutavalla on hämmästyttävän suuri merkitys sille millaiset ehdotukset nousevat tärkeiksi!

JK: Thomas Wallgrenin arvostelu Büchin suorasta demokratiasta myös tämän päivän lehdessä oli viiltävän hyvä!

12.01.2009. 11:42

Paradoksi tämäkin

Kun yrittää kaikin tavoin viestittää, että ensin tulee asia ja sitten mielikuvat tai että politiikassa asiat ratkaisevat, menettää poliittisen uskottavuutensa. Näin siis toimittajien mielestä.

Kummalla meistä on enemmän valtaa? Minulla, joka näin sanon vai sillä, joka välittää viestin? Luultavasti sillä, joka välittää viestin. Sillä toimittajalla on oikeus pilkkoa ja ottaa haluamansa osa viestistä, liittää siihen adjektiivit ja sitten myöhemmin tulkita oma tuotoksensa. Mutta tätähän politiikan ja median välinen suhde on, täynnä jännitteitä ja valtataistelua.

Jotain vikaa löydän kyllä seuraavasta uutisoinnista: Vanhanen haukkuu sosialidemokraatit tai Kantola syyttää Vanhasta. Kyse oli todellisuudessa ihan asiasta, toisenlaisesta politiikan vaihtoehdon esittämisestä. Raha ratkaisee tässäkin: syyttää, haukkuu -myy paremmin kuin arvostelee tai esittää parempaa vaihtoehtoa.

08.01.2009. 11:42

Tyrmäystippoja

Kirjoitin juuri blogin Uuden Suomen blogisivustolle Outi Nyytäjän aamuhaastattelun innoittamana suomalaisesta keskustelukulttuurista. Minusta on nimittäin onnetonta, ettei keskusteluavaukset yleensä johda mihinkään. Näin on nyt käymässä Maria Guzeninan ja Jan Vapaavuoren ehdotuksille. G esittää verovaroilla maksettavaksi vaikeuksiin joutuneitten yritysten palkkakuluja ja perustelee sitä työttömyyden aiheuttamilla kuluilla. V esittää asuntovelkaisten korkotukea.

Kummatkin ehdotukset on tyrmätty (Vanhanen, valtiovarainministeriö, kolumnistit...) Hyvää on kuitenkin se, että jotkut ovat perustelleet toista kantaansa vastustamalla veronmaksajien varojen käyttöä tai pitämällä kilpailuvääristymää todellisena. Huonoa taas, että jotkut eivät vaivaudu edes perustelemaan saati esittämään parempia vaihtoehtoja.

Argumentista veronmaksajien rahat: Perinteinen yksityinen-julkinen-jako on modernissa maailmassa murtunut. Aiemmin nimittäin yksityiseen sfääriin laskettiin kuuluvaksi perhe ja talous. Valtio julkisena on kuitenkin tunkeutunut sekä perheeseen että talouteen sääntöinä ja tukina. Talous on tunkeutunut samoin julkisten tarpeiden/hyödykkeiden markkinoille. Rajojen hämärtyminen ja liikkuminen onkin aiheuttanut harmaan alueen kasvamisen, jossa on kaikenlaista kilpailuvääristymää, voitontavoittelua ja myös saalistusta.

Otetaan esimerikiksi kilpailuttaminen. Valtio ja kunnat joutuvat kilpailuttamaan julkisia tehtäviään. Tämä on sikäli kummallista, sillä jos joku asia katsotaan yhteisesti järjestettäväksi ja julkiseksi, olisi yksinkertaisinta  pitää se verovaroin kustannettavana. Nyt kuitenkin verovaroin tuetaan paitsi julkista myös yksityistä. Joka päivä myös päätöksentekijät joutuvat miettimään millaisia kriteerejä kilpailutettaville palveluille asetetaan. Hintaan tuijottaminen tulee usein kalliiksi.

G:n ja V:n ehdotukset eivät siis ole mitenkään oudot nykyisessä ympäristössä. Yhteiskunta tukee nyt pankkeja erilaisia järjestelyin, jotta rahoitusjärjestelmä toimisi. En ole ihan varma siitä, että tuki olisi kaikissa oloissa vastikkeellista. Edellisessä kriisissä näin ei ollut. V:n ehdotus/ehdotukset tarkoittaisivat, että tukea kohdentuisi myös lainanottajalle. Minusta myös nämä ehdotukset ovat tutkimisen arvoisia. Suhdanteiden kuopat koskevat niin instituutioita kuin ihmisiäkin. Tärkeätä on, että tuen muodot ovat ehdottomasti oikeudenmukaisia.  Keskustelua kannattaa siis jatkaa tästä näkökulmasta. Varmasti sellainen malli löytyisi.

G:n järkeilyyn liittyy enemmän kysymysmerkkejä. Työ on G:n mukaan parasta sosiaaliturvaa. Mutta kun työmarkkinat ovat jo muuttuneet aikapäiviä sitten, ettei työ olekaan parasta sosiaaliturvaa. Nyt on lisänä vielä yritysten palkanmaksukyvyn heikkeneminen ja työn puuttuminen. Parasta sosiaaliturvaa olisi kattava perustoimeentulojärjestelmän aikaansaaminen,  johon työ voidaan liittää pätkittäisenä, osa-aikaisena tai pienipalkkaisena ilman järjestelmäloukkuja.

G on ehdottoman oikeassa siinä, että nyt kannattaa kuitenkin pohtia mistä maksetaan. Tyhmintä olisikin maksaa työttömyydestä nykysysteemissä. Niinpä myös G:n ehdotuksen pohjalta keskustelua on hyvä jatkaa.

07.01.2009. 11:37

Ehdottomasti olen typerä

Myönnän ehdottomasti olevani typerä  ja - toivottaman idealisti.

Homma menee näin: demokratia todellistuu julkisessa keskustelussa (en pidä uussanasta julkiso), poliittisilla puolueilla on vastuunsa millaisena politiikka ihmisille näyttäytyy ts. ankkuroituuko se todelliseen elämään, nostaako sieltä kuin pumppu yhteisten asioiden pöydälle ihmisten huolenaiheita ratkottavaksi ja saako demokratia ja politiikka ihmisiltä oikeutuksensa. Kun ihmisten sitoutuminen demokraattisiin instituutioihin on löyhää, osallistuminen satunnaista, poliittinen keskustelu irtautunut johonkin virtuaalimaailmaan - jotain pitäisi tehdä. Mitä?

Todellisessa elämässä nyt on tärkeintä pitää huoli työllisyydestä. Ymmärrän, että oppositiolla ja hallituksella on aikalailla erilainen käsitys elvytyksestä ja sen mittaluokasta. Miten saada siis viesti perille? Yleensä toimitaan niin, että asiaa toistetaan ja vahvistetaan erilaisilla muilla asioilla kuten mielikuvilla.

Imagonrakennus on paitsi omien vahvuuksien esille tuomista myös vankkaa asiaa. Se on kuitenkin yhtä epävarmaa kuin talouden ennustaminen juuri nyt. Imagonrakennus on yrityksiä ja erehdyksiä.

Hanna Kaarto (HS tänään) on oikeasssa kun pistää minut järjestykseen: Putin esiintyy tiikerin kesyttäjänä ja machona. Miksi ei siis Jutta voi esiintyä verkkosukissa? Mutta Hanna hyvä: Miksi naisten pitää esiintyä avuttomina ja kohteina?  Onko imagojen todella vahvistettava stereotypioita? Onko niitten tosiaan mitätöitävä itse viesti jos sellaista koskaan oli?

Olisin itse stailannut  Jutan teräsnaiseksi.

04.01.2009. 11:30

‹‹ Ensimmäinen ‹ Edellinen [32 / 32] Seuraava › Viimeinen ››

Kirjaudu

Blogin RSS-feed aatv - ArjaTV ...katso!
Viimeisimmät kirjoitukset blogissa:
Näkymässä viimeisimmät - vanhemmät Blogi-kirjoitukset - ennen vuotta 2009 - löydät arkistosta »»