Rakenneuudistus!

 

 

Rakenneuudistus toistuu koko ajan. Poliittinen päättäjä ei koskaan kerro mitä hän niillä tarkoittaa ja toimittaja harvoin kysyy.

Jos kysyisi ja jos saisi vastauksia, ne olisivat todennäköisesti keskenään hyvin ristiriitaisia. Kaiken takana on nimittäin ajattelutapa ja näkemys yhteiskunnasta. Jotkut kutsuvat tätä ideologiaksi.

Tässä minun ehdotukseni tarvittavista toimista:

1) työttömyyden heikentyessä ongelmana ei ole työvoiman tarjonnan lisääminen vaan työvoiman kysynnän lisääminen. Elvytystä ei ole vuodeksi päätetty paketti homekoulujen korjaamisesta vaan julkisen vallan pitkäjänteinen  kysyntää tukeva politiikka.

2) Suomi on järkyttävällä tavalla itsepalveluyhteiskunta. Ulkomaisen vieraani kanssa havahduin asiaan uudelleen.  Ensin pitää jonottaa tiskillä, sitten kassalla, sitten mennä pöytään ja siivota se itse ja sitten taas odottaa numerolapun. Vielä ei tarvitse mennä keittiön puolelle kääntelemään paistoksia. Joku sanoisi, että tarvitaan matalapalkkatyöltä lisää. Mutta kun matalapalkkaisenkin pitää asua, syödä ja elättää perheensä.

3) siksi tarvitaan perustulouudistus. Sillä tulee toimeen nippanappa mutta elämä ei salli mitään yllättävää. Siksi kannattaa tehdä pätkiä, osa-aikaa ja matalapalkkatyötäkin kun perustulo turvaa sen, ettei tipahda tuntemattomaksi ajaksi kokonaan vaille toimeentuloa.

4) työssäoloaikojen pidentämisessä ongelmana eivät ole opiskelijat, jotka tekevät töitään opiskelujen ohessa eikä juurikaan tosiasiallinen eläköitymisika. Sitävastoin ongelmana on koulun aloittaminen vuotta liian myöhään ja työkyvyttömyydestä kärsineiden ulkoistaminen koko loppuelämäkseen työmarkkinoiden ulkopuolelle. Työuupumuksesta voidaan toipua mutta polkua takaisin työelämään harvoin on.

5) kunta- ja sotesoppa on tietenkin kirkastettava. Kaksiportaisuus on periaatteessa hyvä, siis kunta ja valtio. Mutta Suomi on vain maantieteellisesti liian iso. Siksi terveydenhuoltoa, maankäyttöä, asuntotuotantoa ja infraa tukeviin toimiin tarvitaan aluehallintoa.

 

Täsmätoimia pitää myös varoa. Niillä yleensä ne saavat, joilla jo on. Esimerkkinä osinkoverotuksen uudistus. Pohjoismaista malliakaan ei Suomessa enää ole. Julkisten palvelujen käyttäjien valinnanvapauden lisääminen on väärä ratkaisu huonoon organisoinnin ja johtamisen ongelmaa. Esimerkistä käykööt ensiapuun meno. Jos siellä olisi "aulaemäntä" sortteeraamassa ja informoimassa potilaita ja heidän omaisiaan, hermostumiselta ja vartijoitten tarpeilta vältyttäisiin.

 

 

 

 

 

15.08.2013. 12:39

Nelson Mandela

 

Tänään juhlistetaan 95-vuotiasta Nelson Mandelaa. YK on julistanut päivän mahdollisuudeksi tehdä hyvää 67 minuuttia. Mandela käytti elämästään 67 vuotta yhteisön palvelemiseksi. Ihmiset eri puolilla maailmaa lukevat tänään satuja lapsille, kävelyttävät vanhuksia tai auttavat naapuriaan 67 minuutin ajan. Se on syntymäpäivälahja paitsi Mandelalle myös hänen edustamilleen arvoille.

Merkittävintä Mandelassa on hänen elämäntyönsä ja suuruutensa 27 vankilavuoden jälkeen olla rakentamassa rotusorrosta vapaata Etelä-Afrikkaa sovussa ja anteeksiantaen. Köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämisessä hän teki sen minkä yksi ihminen voi: olla innoittaja ja kokoaja, antaa uskoa tulevaisuuteen.

Tapasin Mandelan  ensimmäisen kerran 13.6.1990 Euroopan Parlamentissa. Mandela oli vapautettu muutamaan kuukautta aiemmin vankilasta ja hän oli tuolloin ensi kertaa Euroopassa. Hänen toiveensa oli tavata eurooppalaisia poliitikkoja, jotka olivat tehneet rotusorron vastaista työtä omissa maissaan. Nimittäin, kansainvälisen yhteisön yksituumaisuus apartheidhallinnon eristämiseksi teki nykyisen Etelä-Afrikan demokratian synnyttämisen mahdolliseksi -  ja Mandelan unelma toteutui.

 

18.07.2013. 18:34

Kierrätys-sdp

 

 

Haastattelin kirjailija Sirpa Kähköstä tulevaan Ydin-lehteen. Kun sanat ovat punnittuja, ne ovat väkeviä.  Kähkönen sanoi, ettei työväenliikkeen perinteitä pidä romuttaa mutta että "historialta on uskallettava tehdä aina uusia kysymyksiä."

Tästä on myös SDP:n hengenahdistuksessa ja sydämen vajaatoiminnassa kyse.

Käsittelemättä ovat tekijät, jotka siirsivät puolueen kansalaisyhteiskunnasta valtioapparaatin osaksi. Mehän emme osaa enää muuta kuin olla osa hallitusvaltaa - eikä siinäkään enää järin näkemyksellisiä.

Mitkä olivat niitä tekijöitä, jotka johtuivat yleisestä yhteiskunnallisesta paineesta, mitkä omia valintoja? Mitkä rakenteellisia muottiin asettajia ja mitkä omia henkisen laiskuuden syntejä? Esimerkiksi puoluetuen laiskistava merkitys, tulopoliittiset kokonaisratkaisut (jolloin ei tarvittu enää työväenliikkeen joukkovoimaa), presidentti-instituution valtaaminen ja kuvitelma, ettei Suomi tule toimeen ilman SDP:tä tai yleinen monimutkaistuminen, globaalin ja lokaalin sekoittuminen, retoristen taitojen näivettyminen..

Käsittelemättä ovat tekijät, jotka mursivat sosialistisen unelman ja toivat tilalle markkinamenoon sopeutumisen.

Miksi Neuvostoliiton hajoaminen lamaannutti ideologisen valppauden ja kapitalismi-kritiikin? Miksi uusliberalismi niin helposti valtasi aatteellisen tyhjiön ja miksi keynesiläisyys pantiin naftaliiniin? Mihin unohtui kansainvälisyys ja oikeudenmukaisen maailman puolesta puhuminen tai rauhantyö? Siihenkö, että vapautusliikkeet voittivat, kokivat arkipäivän ongelmia ja että niin usein vallankumous söi lapsensa? Vai hiipikö ahneus meihin?

Käsittelemättä ovat tekijät, jotka kuolettivat SDP:n sisältä. Kun "omaa pesää ei saa liata", ummehtuu väkisin. Kun ei kestetä älyllistä haastetta, kollektiivinen tyhmistyminen halvaannuttaa. Älä valitse itseäsi fiksumpaa voi toimia hetken, mutta vain hetken.

Miksi menettelytavoista tuli sisältöä tärkempiä? Miksi eliitin itse itseään uusintava tapa vahvistui? Miksi sosialidemokraateista tuli oman puolueensa sivustaseuraajia?Mihin unohtui valistustyö? Miksi sydämen sivistys jäi sivuun - sitä pitäisi odottaa niin duunarilta kuin tohtorilta?

Historialta on osattava tehdä uusia kysymyksiä.

Mitä on tasa-arvo, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja yhteinen maailma tänään?

Mitä on työ ja taistelu? Mitä on työn ikeestä vapautuminen?

Mitä on pääoman ja työn ristiriita ja miten tämän ristiriidan tunnistaminen vaikuttaa kansainväliseen järjestykseen ja kapitalismin suitsimiseen?

Mitä on elävä liike? Miten osallisuus ja osallistuminen voivat toteutua?

Mitä ovat järki ja tunteet?

Kierrätykselle onnea.

Mutta jos sanat eivät ole mietittyjä, ymmärrettyjä ja punnittuja, niillä ei muuteta mitään. Jos on koko ajan tunne, että käsikirjoitus on tehty viimeisen gallupin mukaan, tulee epävarmaksi ja jännittää esiintyjän puolesta. Jos puhetulvasta ei  saa tolkkua, alkaa ahdistaa sillä: jos ei osaa jäsentää eikä tehdä oikeita kysymyksiä, ei voi löytää oikeaa arviota eikä toimivia vastauksia.

Silloin ei puhuttele, ei järjellä eikä tunteella.

Me, jotka luemme aamulehteämme ja katsomme iltauutisia, käännämme lehteä ja vaihdamme kanavaa. Me olemme oman puolueemme sivustaseuraajia ja  kokouksissa tuolintäytettä. Me olemme niitä, joita ei enää kiinnosta mikään kun kaikki on kuitenkin samaa.

 

 

 

17.05.2013. 11:02

Keynes goes to kapakka

Kalevi Sorsa-säätiö järjesti eilen tilaisuuden Keynes goes to kapakka, jossa Lauri Holappa alusti erinomaisesti Keynesistä ja rahateoriasta. Minun tehtäväni oli pohtia onko keynesiläisyyttä koskaan oikein Suomessa harjoitettu. Jäkikäteen tuli tunne, etten saanut sanotuksi kaikkea mitä olisi pitänyt.

Keynesiläisyys Suomen talouspolitiikassa? Eipä oikein. Samaan päätelmään tuli myös Sixten Korkman, joka luultavasti on tutkinut asiaa syvällisemmin kuin minä.

1930-luvulla, jolloin Keynes murtautui talouspolitiikan keskusteluun, hänen vaikutuksensa Suomen harjoittamaan finanssipolitiikkaan jäi olemattomaksi.

Sodanjälkeisen Suomen talouspolitiikan välineitä olivat rahapolitiikka, finanssipolitiikka ja 1970-luvulta alkaen tulopolitiikka. Finanssipolitiikassa on aina ollut hyvin vahva kameralistinen ote, jota symboloi valtiovarainministereinä esimerkiksi Ahti Pekkala, Iiro Viinanen tai Sauli Niinistö. Rahapolitiikan keinoin haettiin tuolloin toki aktiivisesti kasvua ja työllisyyttä.

Suomi on ollut ja on edelleenkin vientivetoinen talouskasvun suhteen.Viennin - paperi- ja metsäteollisuuden- edistämiseksi kilpailukykyä haettiin devalvaatioilla. Inflaatio- ja devalvaatiokierteet ovatkin talouden suurta kuvaa 1960-1970-luvuilla. Tuohon aikaan osuu myös suomalaisen hyvinvointivaltion rakentaminen, johon saattoi vaikuttaa Keynesin näkemys vahvasta valtiosta mutta ehkä kuitenkin enemmän pohjoismainen kansankotiajattelu, jota Ruotsi edusti. Budjetit olivat kutakuinkin tasapainossa.

Luulen,että väsyminen inflaatio-devalvaatio-politiikkaan osuu aikaan, jolloin aloitin kansanedustajana. Muistan, että keskustelussa tuotiin esille, että suomalaisen vientiteollisuuden pitää monipuolistua ja että paperiteollisuutta palveleva rahapolitiikka ei oikein tukenut muita aloja. Puhuttiin, että yritysten taseiden pitää vahvistua. Että Suomi on kuin banaanitasavalta, jossa ei ole talous- eikä rahapolitiikan vakautta.

Samaan aikaan Suomi taloutena avautui ja uusliberalismi (monetarismi) sai jalansijaa, Tuli vahvan markan politiikan kriisi, talouden kriisi, joka näkyin puolen miljoonan ihmisen työttömyytenä - aivan kuten Espanjassa, Kreikassam nyt myös Ranskassa.

Elvytyksestä on toki puhuttu ja on elvytettykin. Kyse on ollut tarpeesta tasata suhdannevaihteluita mutta vastasyklisyydessä ei kyllä ole onnistuttu. Jossain näkemässäni kuvassa sellainen tulee kuin onnenkantamoisena 2000-luvulla. Niin pääministerien Vanhanen ja Katainen puheet elvytyksestä finanssikriisissä eivät oikein täytä Keynesin ajatuksia.

Mutta Keynesiläisyyttä olisi tarvittu.

1930-luvun lamasta on hirveä lukea. Köyhyydestä kertovat tutkimukset tuolta ajalta ovat ahdistavaa luettavaa. Keynesiä olisi tarvittu 1970-luvun alussa, erityisesti 1990-luvun lamassa ja juuri nyt.

Vallalla on kuitenkin vyönkiritys ja suu säkkiä myöten kiinni-retoriikka.

Ehkä vaikeinta on saada ihmiset ja päättäjät tajuamaan, että valtio on eri asia kuin kotitalous ja siksi myös taloudenpitoon pätee eri säännöt.

26.04.2013. 11:23

Osinkolöylyt

Ei siitä mihinkään pääse, että uusliberalistinen aika talouspolitiikassa on ollut tiensä päässä jo tovin mutta uutta suuntaa vain ei osata ottaa.

Teoria ja käytäntö ovat eri asia. Myös markkinataloudessa. Markkinat eivät ole itsessään tehokkaat eivätkä korjaa itse itseään. Finanssimarkkinat puolestaan säätelemättöminä ovat aiheuttaneet valtavan 99 prosentin kurjistumisen samalla kun 1 prosentti on rikastunut tähtitieteellisesti. Nämä rikkaudet makaavat veroparatiiseissa eivätkä palaa kansantalouksiin investointeina tai muina hyödyllisinä panostuksina.

Suomessa puolestaan on kasvua ja työllisyyttä haettu kilpailukyvystä yrityksiä tukemalla - turhaan. Suomi on nimittäin kaikilla mittareilla yksi maailman kilpailukykyisimmistä maista. Ongelma vain on, ettei ole sellaisia tuotteita, jotka hyödyntäisivät suomalaisia vahvuuksia ja menisivät kaupaksi. Vai kuvitteleeko joku, että kehittyneitten maitten ml Suomi suunta on bulkkitavarassa, työvoiman riistämisessä ja hikipajojen kaltaisissa epäinhimillisissä työolosuhteissa? Turhaanko suomalaiset ovat oppineet lukemisen ja laskemisen ohella vieraita kieliä, kulttuureja ja muita kilpailukyvylle olennaisia taitoja?

***

Suunta olisi voinut muuttua hallituksen kehysriihessä. Mutta ei muuttunut. Kasvua ja työllisyyttä olisi voitu hakea panostamalla ihmisten turvallisuuteen. Yrittämisen, erityisesti yksinyrittämisen, pätkätöiden tekemisen ja  eri aloilla liikkumisen edellytys on, että ihmiset tietävät tulevansa toimeen kaikissa muutoksissa. Se oli myös Pekka Kuusen oivallus. Pyörää ei tarvitse siis keksiä uudelleen. Nyt tarvitaan perustulouudistusta, joka ei tiputa tai käännä selkäänsä kenellekään.

Yhteisöveron alennus ei hyödytä ollenkaan autotalliyrittäjää. Autotalleissa on kuitenkin uutta luova potentiaali. Nyt menetettiin paljon verotuloja, joita ei dynaamisilla vaikutuksilla helposti takaisin saada eikä rahaa ole enää mihinkään järkevään hyvinvointipolitiikkaan. Jotakin paikkausta tehdään, joka ei edes ole sopusoinnussa hyvinvointivaltion ajattelun kanssa. Köyhyttä ei vähennetä tekemällä köyhyyspolitiikkaa vaan universaalia hyvinvointipolitiikkaa.

***

Osinkotulojen verotuksen riihimalli ei varmaankaan ole perustuslain mukainen. OIkeudenmukainen tai reilu se ei ainakaan ole. Siksipä vähin mitä voi tehdä on korjata yksityiskohtia. Mutta varsinaista virhettä ei kuitenkaan saada tekemättömäksi. Päättäjät puhuvat, että Suomi saadaan nousuun työtä tekemällä. Mutta päätökset ovat toiset: omistaminen riittää.

 

 

02.04.2013. 10:35


Kirjaudu

Blogin RSS-feed aatv - ArjaTV ...katso!
Viimeisimmät kirjoitukset blogissa:
Näkymässä viimeisimmät - vanhemmät Blogi-kirjoitukset - ennen vuotta 2009 - löydät arkistosta »»