Kansalaisuutta ei voi delegoida

Uuden Suomen blogin kommentoijien joukossa on paljon sellaisia ihmisiä, joitten mielestä tärkein asia on vapaus. Yhteiskunnan ei tule millään tavalla kahlita ihmisten vapautta.  On vain ihminen, joka toteuttaa itseään vapailla markkinoilla. Kun esimerkiksi päivähoitoa ei ole tarjolla metsässä ja sitä ei voi käydä keräämässä koriin, ei sitä pidä yhteiskunnan tuottaa ja näin kahlita ihmista. Minusta tämä on käsittämätön vertaus. Tällä perusteella olisimme tosiaankin itsekkäitä saalistajia emmekä yhteisöissä toimivia ihmisiä. Muurahaisetkin näyttäytyvät tällaisen ihmiskäsityksen perusteella todella edistyneiltä.

Nuori Marx korosti klassisten vapausoikeuksien todellistumista sosiaalisten, sivistyksellisten ja taloudellisten perusoikeuksien myötä. Kotirauhaa voi turvata kun on koti. Sananvapauden vaaliminen onnistuu parhaiten kun ei ole nälkä ja ennättää muutakin ajatella kuin ruuan hankintaa.

Vapaus on tärkeä mutta minusta se on suhteessa muihin. Ketään ei saa alistaa, nöyryyttää tai kahlita. Yhteiskunnissa sääntöjen rikkomisesta kuitenkin ihmisten vapautta riistetään, ja tämän olemme yhteisesti hyväksyneet.

Vapaus valita toisin on myös politiikassa tärkeätä. Yhteiskunta ei ole valmiiksi rakennetut raiteet, jotka vievät ennaltamäärätyille asemille. Arvot ovat politiikan kompassi, kartta ovat ihmisten tarpeet ja politiikka on reitinvalintaa.

Kansalaisten poliittiset oikeudet eivät todellistu, ellei niitä käytä. Kansalaisuutta ei voi delegoida muille, vaan siitä on otettava itse vastuu. Siksi äänestämistäkään ei voi delegoida, vaan äänioikeutta on käytettävä itse. Siis huiomenna: sinulla on oikeus on valita.

06.06.2009. 07:24

Tehtävä (miltei) suoritettu!

Olen asettanut itselleni tavoitteeksi yhteiskunnallisen keskustelun kautta vaikuttaa tehtäviin poliittisiin valintoihin. Tästä syystä oli pakko kirjoittaa pamfletti "Kovan tuulen varoitus", joka ilmestyy ensi viikolla. Vaalikirja se ei ole. Se on paitsi menneisyyden arvioita myös ennen muuta vasemmiston tulevaisuuden haarukointia. En ole esittänyt vaihtoehtoista hallitusohjelmaa, sillä politiikka on paljon enemmän kuin vaikuttaminen edustuksellisessa demokratiassa. Mutta "pakkokirja" pamfletti on. Sen kirjoittaminen on ollut mielessäni jo kauan. Nyt kuitenkin Vapaus valita toisin-foorumi - tilinteko uusliberalistiseen menoon - teki aivan välttämättömäksi julkistaa oma arvioni. Kyseessä on yli puoluerajojen menevä markkinamenon haastaminen ja kokoontuminen 13.6. Helsingin Kulttuuritalolle.

Sosialidemokraatit kulauttivat kurkkuunsa uusliberalismin myrkkyä lähes kuolettavan annoksen Paavo Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana.Tuolloin rahan vakaus asetettiin politiikan ykkösasiaksi ja hallitus sopi oman ohjelmansa lisäksi lisäsäästöisä. Vaikka poliittista painetta köyhyyden lisääntymisen estämiseksi selvästi oli, ulos tuli takin sijaan tuluskukkaroita. Paavo Lipposesta tuli jostain syystä markkinamenon takuumies. Tästä syystä olemme nyt oppositiossa ja kiistatta vastuussa tulo- ja terveyserojen kasvusta. Näin kävi, koska emme kyenneet käymään julkista keskustelua, emme edes sisäpiirissä. Tämän keskustelemattomuuden en halua enää koskaan toistuvan.

Olen ollut eurovaaliehdokas juuri siksi-  virheistä pitää oppia, tunnustaa ne ja hakea uusi luottamuspääoma ja saada näin toimintakykyä ja että tämä tapahtuu vain julkisen keskustelun kautta.  Näinhän pystytään näkemään tehtyjen ja edessä olevien tehtävien asioiden ulottuvuudet ja eri puolet. Olen yrittänyt tehdä parhaani niin aatv:ssä, tilaisuuksissa, blogeissa ja muissa kirjoituksissani.

Koen saaneeni valtavan paljon vastakaikua. Voin myös vilpittomästl sanoa, että Jutta Urpilainen puheenjohtajana on ottanut jättiloikan asioissa ja kestävälle kehitykselle on tullut todellista sisältöä. SDP kykenee ottamaan tässä poliittisen johtajuuden. 

Vielä on uudistettavaa toimintatavoissa. Eräs niistä on esimerkiksi uusintamiseen vaikuttaminen siis miten puolue-eliittiin tullaan ja päästään. Tosin eliitissä mukanaoloa ei tarvita julkisen keskustelun käymiseksi joskin on niin, että asema selittää eniten julkista keskustelijaa ts. haastateltavaa tai kommentoijaa. Ottaaka lehti tai katsokaa tv-uutiset ja huomaatte, että näin on.

Pieni sivustakatsojan sarkastinen huomio nuorista kanssasisaristani ja vanhan puolue-eliitin halusta varmentaa itse eliittiin pääseviä.  Nesrin Can, Jenny  Lindborg,  Petra Paasilinna ja Pilvi Torsti ovat kaikki nuoria ja kyvykkäitä. Nesrin, Jenny ja Petra ovat toimineet jo pitkään nuoresta iästään huolimatta SDP:ssa, heitä on koeteteltu ja testattu erilaisissa poliittisissa tehtävissä. He ovat minusta erinomaisia erilaisuudessaan.

Mutta Pilvi Torsti on omien sanojensa mukaan vasta hiljattain nähnyt  politiikan mahdollisuudet. Onneksi hänelle koska juuri siksi Pilvin vaalipäällikkö Ulpu Iivari kirjoitti Unto Hämäläisen perässähiihtäjät-blogissa jotenkin, että puolueen aktiivit ja pitkään vaikuttaneet toverit tukevat erityisesti juuri Pilviä. Uusi nuori nainen on siis pullahtamassa uunista ulos vanhasta SDP:n leivinuunista.

Ei SDP:n elinvoima siitä vahvistu, että nuoret ihmiset odottelevat koska heidät joku vaikutusvaltainen valitsisi. Pitää tehdä juuri niin kuin Nesrin, Jenny, Petra tai Niko - hakea voima itsestä. Silti minusta myös Pilvi on erinomainen ja Ulpu erinomainen vaalipäällikkö. Itse asiassa kaikki ehdokkaamme ovat erinomaisia ja on kunnia kuulua joukkoon etenkin kun Sosialistiryhmän vaaliohjelma on erinomainen!

Tehtävä on siis miltei suoritettu. Olen kantanut kortteeni kekoon yhetiskunnallisen keskustelun suhteen. Nykyinen SDP on minulle mieluisampi tasa-arvon, yhteisvastuun ja kestävän kehityksen suhteen kuin aikaisempi.

02.06.2009. 09:34

Venäjä, Venäjä, Venäjä

Putin on tulossa vierailulle Suomeen. Keskustelin viime viikolla på svenska EU och Ryssland ja sitä aikaisemmin elokuvaohjaaja Lauri Törhösen kanssa samasta aiheesta. Tosi hyvä keskustelu minusta. Löytyy arjaalho.fi/aatv

Nyt en jaksa kirjoittaa sillä takana on paitsi tiivis vaalityöviikko myös tyttäreni Essin yo-juhlat. Tein 150 raputartalettia, perunasalaattia, ceasar-salaattia ja uunissa haudutettuja tomaatteja rosmariinilla kuten myös mustikkapiirakoita.

31.05.2009. 22:00

Miesjuttuja (ja vähän naisjuttuja)

Olin viime viikolla mukana SDP:n junakiertueella. Arto Bryggare oli koko ajan ja minä melkein, kahta kaupunkia jäi vajaaksi. Kilometrejä tuli yli 1700 ja tilaisuuksia oli paljon. Mukavinta oli kuitenkin junassa matkustaminen ja uudet hyvät ystävät, mukavat suomalaiset ja että sai puhua politiikkaa!

Haarajoelta junaan astui erittäin mukava nuori mies. Hänen kanssaan tuli juteltua monista asioista. Kaveri seurasi aikaansa, osasi keskustella aiheesta kuin aiheesta ja oli hyvin luonteva eri ikäisten ihmisten seurassa. Hän otti myös ihailtavan tyynesti kohtalonsa olla innokkaiden eurovaaliehdokkaiden piirittämänä, joista moni hyytyi  jo Tikkurilaan mutta Lahteen asti meistä moni jatkoi. Tässä terveiseni hänelle! Onnea opintoihin!

Lahdessa tapasin Facebook-ystäväni. Emme olleet tunteneet toisiamme aiemmin mutta nyt halasimme ja saatoimme jatkaa keskustelua edellisen postauksen jälkeen oikein luontevasti. Sain häneltä aivan uskomattoman hienon kannustuskortin. Myös hyvinkääläinen ystäväni Päivi oli tullut tapaamaan minua.

Paikalla oli paljon tuttuja - tuli puhuttua Kansaneläkelaitoksesta, jazzmusiikista, Sibeliuskonserttitalosta ja tietenkin EU:sta - tuttuja oli Hartolastakin lapsuuskotini naapuri kävi tervehtimässä. Tuttujen paljous johtui siitäkin, että opiskelin sairaanhoitajaksi juuri Lahden sairaanhoito-oppilaitoksessa. Nykyisen kauppakeskuksen paikalla oli tuolloin vielä puutaloalue, jossa asui todella köyhiä ihmisiä aika kurjissa olosuhteissa. Kotisairaanhoitojaksolla kävin monessa talossa. Eivät olleet asiat paremmin ennen.

Kouvolassa ihan sama juttu! Lappeenrannassa unohdin puhelimen hotellihuoneen tuolille. Mutta herrasmiehet Arto Bryggare ja  Jarmo Koikkalainen pelastivat minut ja hakivat puhelimen. Puhelimeton ihminen on kuin vailla vaatteita.

Olen ylpeä voidessani kutsua heitä kumpaakin ystävikseni. Kuten myös Sinikkaa.

Mikkelissä oli yhtä kotoisaa kuin Lahdessa. Mikkelin torialla nyt tapaa kaikki. Jani Sievinen on minulle uusi tuttavuus. Mutta muutaman yhteisen tilaisuuden jälkeen voin sanoa, että Jani on todella reilu kaveri. Mikkelissä taisin tehdä hiukan epäonnisen keskusteluavauksen kysymällä Janilta koska perheessä on laskettu aika. Lasketun ajan näinkin sitten Espoossa vaunuissa. Pienessä tyttäressä oli sekä äitinsä että isänsä näköä, hän oli siis suloinen.

Kuopiossa tuli vettä mutta tunnelma aseman kahvilassa oli katossa. Erityisesti junamatkalla Ouluun saatoin vain ihastella miten mahdottoman ihania nuoria ehdokkaita SDP:lla on. Jenny Lindborg ja Niko Korte ovat kummatkin loistotyyppejä. Niko on rockabillymiehiä ja aivan synnynnäinen puhujalahjakkuus. Hän osaa tiivistää, yksinkertaistaa ja puhua paremmin kuin Timo Soini.  Jenny ja Niko tulevat aina saamaan minulta tukea ja kannustusta!

Oulussa Liisa emännöi. Kokkolassa söin lounasta paikassa, jossa uskon isäni soittaneen jazzia 1940-luvun lopulla. Jutta Urpilainen jaksoi ihailtavan paljon olla mukana ja puhui kerta kerran jälkeen paremmin. Olen tuntenut  Jutan teinitytöstä alkaen ja istuin hänen isänsä vieressä eduskunnassa vuosia. SDP:lla on hyvä puheenjohtaja.

Kokkolassa Ari Korhonen teki juoksuennätyksen hakiessaan läppärinsä torilta hetkellä, jolloin juna jo lipui asemalle. Mutta ehti Seinäjoelle mukaamme. Pohjanmaalla tunnen oloni myös kotoisaksi. Vanhempani ovat kauhavalaisia ja voi olla, että minussakin on ripaus pohjaalaasta ylpeyttä ja itsepäisyyttä. Seinäjoen asemalla toivoin harmonikan soittajalta Hopeinen kuu-tangon  Toiveeni toteutui.

Ja junassa Tampereelle  oli nuori mies, joka sanoi fanittaneensa minua jo kauan! Hän oli kotoisin Kouvolasta, parhaat terveiseni hänelle ja onnea opintoihin myös!

Mutta onhan meillä aivan mahdottoman ihastuttava Ahmed ehdokkaana myös. Kun Minna Lintonen kysyi häneltä miksi hän oli liittynyt SDP:hen, kaikki kyyniset ja vähän tympääntyneet SDP:tä arvostelevat puheenvuorot jäivät omaan arvoonsa. Kun hän kertoi niistä olosuhteista, joista hänen perheensä lähti ja miten Suomessa asiat ovat ja kuinka hän haluaa antaa nyt Suomelle jotakin takaisin, hienompaa puhetta olen harvoin kuullut.

Tampereella meno senkuin parani. Me, jotka olimme matkanneet yhdessä, olimme jo niin ystävystyneet ja saaneet hyvän hengen päälle, että se paistoi kilometrien päähän.

Tampereen seurakuntayhtymän järjestämässä tilaisuudessa tutustui Atik Ismailiin. OIkein mukava tuttavauus. Ja Turussa tapasin toisen Vasemmistoliiton hyvän ehdokkaan Jussi Saramon. Hänen kanssaan teemme myös Vapaus valita toisin-foorumia. Vaalipäällikköni Kristian Parviainen oli niin kiltti, että tuli Turkuun ja ajoi minut torstaiyönä kotiin, että ehdin perjantain paneeleihin. Lauantaina ajoin Mikko Saulin kanssa Tampereelle Sosiaalifoorumiin ja tapasin siellä myös luokkatoverini Aulin ja miehensä Ilmon. Aamulla puolestaan Poul Nyrup Rasmussenin, jonka kanssa laulamme usein illanistujaisissa - kovaa.

Kun vihdoin pääsin käymään Ruoholahdessa äitini luona, joka tarvitsee apuani, näin rapussa miehen, jolla oli tyrmäävän kauniit silmät. Ihmeellisen siniset ja ilmeikkäät. Kun ajoin kotiin, minun kanavaltani eli Groove FM:lta tuli kappale"Don't make my brown eyes blue"ja heti perään "Feeling Good" Kyllä ihmisten kanssa oleminen on mukavaa!

23.05.2009. 17:43

Kannbiskohua

Minusta päihteetön elämä on hyvää elämää. Olen nähnyt liiallisen alkoholin aiheuttamat ongelmat kuten myös huumeiden tuhoamat elämät. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kaikista asioista on käytävä julkista keskustelua.

Mikäli nyt tehtäisiin puhtaalta pöydältä päätöksiä erilaisten päihteiden laillisuudesta tai laittomuudesta, arvelisin, ettei nikotiiniin saati kofeiiniin suhtauduttaisi yhtä huolettomasti kuin aikanaan. Myös lääkkeiden ja alkoholin käytön yhdistäminen on erittäin vaarallista.

Jos ihmistet katsovat tarvitsevansa päihdyttäviä aineita, kohtuukäyttö luonnollisesti olisi suotavaa.  En ole koskaan tupakoinut, en käyttänyt enkä liioin kokeillut mitään huumeita, tunnustan juovani kuivaa valkoviiniä silloin tällöin.

En ole mitenkään ajamassa kannabiksen laillistamista. En ole allekirjoittanut yhtää vetoomusta enkä ole ollut marsseilla. Halusin olla vain rehellinen. Kysymys oli, että jos EU:ssa tehtäisiin asiassta uusia linjauksia, mielestäni kannabis kuuluu samaan sarjaan kuin muutjkin päihdyttävät aineet ja on olemassa kaksi vaihtoehtoa, laillisuus tai laittomuus.

Lääkeaineena kannabis tulisi mielestän salia kivunlievittäjänä aivan kuten opiaatitkin. Tässä taidan olla entisen Suomen Pankin pääjohtaja Sirkka Hämäläisen kanssa samoilla linjoilla.

Minua ei häiritse, että asiasta kohkataan. Minua häiritsee se, että vaalikonekyselyt on tarkoitettu sellaisiksi, että koreografia on ennalta määrätty. On olemassa oikeat vastaukset ja väärät vastaukset ja sitten hiukan tekopyhä moraalinen närkästys  - mutta varmaan nyt saadaan taas myytyä muutama iltapäivälehti enemmän.

Terve elämä on se, mitä itse tavoittelen.

19.05.2009. 09:46