Matti ja Huitsin Nevada

Pääministeri Matti Vanhanen on ilmoittanut, ettei hän asetu seuraavassa puoluekokouksessa puolueensa puheenjohtajaehdokkaaksi. Nyt on siis puheenjohtajakilvoittelun aika. Julkisuudessa on mainittu liuta istuvia kansanedustajia, jotka voisivat olla sopivia ehdokkaita. Ilman muuta mutta - ulkopuolisena-  toivon myös, että normaali yhteiskunnallinen liikkuvuus voisi toteutua, Onhan keskusta puolueena ketterämpi muuttamaan poliittista kulttuuria kun kokous on suuri ja vaikeammin juntattava. Ja se voisi tehdä palveluksen samalla muillekin.

Tieteen, taiteen, talouden ja politiikan välinen liikkuvuus olisi hyvin toivottavaa. Politiikan sisäsiittoisuus olisi syytä purkaa. Olen sitäpaitsi ollut jo aiemmin sitä mieltä, että Anneli Jäätteenmäki ja Eeva Kuuskoski olisivat erinomaisia ehdokkaita pääministeriksi, miksei myös puheenjohtajia. Samoin Jorma Ollilla olisi erinomaisen kiinnostava presidenttiehdokas - tosin itse olen äänestänyt vaaleissa aina naista yhtä poikkeusta lukuunottamatta.

Matti Vanhasen kykyyn hoitaa pääministerin tehtäviä ilmoitus ei vaikuta mitenkään. Ei ole myöskään mitään estettä, että hän jatkaisi pääministerinä Keskustan puoluekokouksen jälkeen. Voi kuitenkin olla, että puolueen sisäiset syyt, vaalistrategiat yms. vaikuttavat siihen, että pääministeri vaihtuu ennen seuraavia eduskuntavaaleja. Eduskuntavaaleista ei pidä tehtä pääministerivaaleja eikä nähdä, että presidentin suora vaalitapa jollakin tavalla edellyttäisi kansan vallalta huutoäänestystä pääministeriydestä. Eduskuntavaaleissa päätetään politiikan suunnasta ja niistä ketkä siitä päättävät.

Menettely menee perustuslain mukaan. Pääministerin on pyydettävä eroa, eduskuntaryhmät neuvottelevat hallituspohjasta, salkujaosta ja ohjelmasta,ja eduskunta äänestää luottamuksesta. Pääministeriä ei valita Keskustan puoluekokouksessa, vaan eduskuntaryhmien välisissä neuvotteluissa ja hän tarvitsee hallituskumppaneittensa luottamuksen.

Pääministeri Anneli Jäätteenmäki menetti luottamuksensa kun toinen hallituskumppani - siis sosialidemokraatit - eivät enää Jäätteenmäkeen luottaneet. Keskustan puolueväeltä ei kysytty eikä olisi pitänyt kysyäkään.

Perustuslaki ei tunne puolueita mutta tuntee kyllä eduskuntaryhmät. Kun puolueet yleisesti ja jotkut aivan erityisesti  ovat muuttuneet pelkiksi vaaliorganisaatioiksi ja menettäneet yhteytensä kansalaisyhteiskuntaan, politiikan sisällöksi on tullut valtion asioiden hoitaminen. Kuitenkin eduskuntaryhmille ja niitten kansanedustajille kuuluu lainsäädäntövalta, valtion tuloista ja menoista päättäminen ja hallitusvallan valvonta. Siihen juuri kansanedustajat ovat kansalta luottamuksen saaneet.

Poliittisten puolueiden pitäisi nähdä pidemmälle ja laajemmalle. Niitten tehtävä olisi nostaa esille linjauksia, vaihtoehtoisia kehityskulkuja ja ajatella suuria. Mutta ei nyt sentään! Sama kvartaalitalouden aikakäsitys piinaa myös poliittisia puolueita - ja siksi luottamus onkin alamaissa. Ja eduskuntaryhmät näyttävät suostuvan olemaan poliittisten puolueiden postikonttoreita. Kansanedustajaparat juoksevat kieli vyö alla siellä ja täällä ja harrastavat kaikenlaista eivätkä kiireiltään ehdi ottaa itselleen kuuluvaa valtaa.

Politiikka kehii siis kiihtyvällä  keskipakoisvoimalla sisään päin ja lennättää voimavaroja ja kykyjä hutisin nevadaan. Ongelma on siis olemassa mutta ongelman nimi ei ole pääministerin liian vahva asema. Jos Matti Vanhanen on ollut liian vahva henkilönä tai edustaessaan pääministerinä hallitusta, kyse on ollut hänen kyvyistään ja taidoistaan. Tai hallituskumppaniensa lepsuudesta. Totuus lienee jossain välissä. Ja mitä kansainväliseen yhteistyöhön  tulee, siinä nyt ei ole mitään eriseuraisuutta ollutkaan. Ja eduskunta päättää Afganistaninkin joukoista.

29.12.2009. 12:35