Madiballe

 

 

Olen katsellut niin AlJazeeran kuin BBC World Newsin lähetystä Nelson Mandelan kuoleman johdosta. Minulle Mandela ei ole kuollut, vain hänen ruumiinsa on kuollut.

 

Voisin lausua ehkä jotain virallista Suomi-Etelä-Afrikka-seuran puheenjohtajana Madibasta kuten maailman suuret ja vähän pienemmät johtajat.

 

En kuitenkaan halua. Minulle suhde Mandelaan on ollut ja tulee olemaan hyvin henkilökohtainen. Hän on yksi niistä suurista ihmisistä ja persoonallisuuksista, jotka ovat vaikuttaneet minuun, elämänvalintoihini ja ennen muuta arvoihini. Minulla on ollut etuoikeus tuntea hänet eikä vain ohikiitävän hetken häntä kätellessäni.  

 

Tosin ikimuistoinen oli se hetki, jolloin kättelin häntä ensimmäisen kerran kesäkuussa 1990 hänen vapauduttuaan vankeudesta hieman aiemmin. Ja ikimuistoinen oli se hetki, jolloin kävelimme hänen kanssaan Työväentalolla suosiota osoittavien ihmisten keskellä iloitsemaan uuden ja tasa-arvoisen Etelä-Afrikan mahdollisuudesta. Itkin silloin ilosta.

 

Olen ollut mukana antiaprtheid-liikkeessä kaiukki nuoruusvuoteni. Olen ollut mukana seuraamassa perustuslaillista prosessia Etelä-Afrikassa ja kokenut ensimmäisten demokraattisten vaalien huuman. Olen ollut mukana monissa kokouksissa ja kuullut Mandelan puhuvan. Vastikään palasin Etelä-Afrikasta. Kävin jälleen Johannesburgin Apertheid-museossa. Liikutuksen tunteet valtaavat aina mieleni kun ajattelen sitä suuruutta, jota Mandela on osoittanut yhdistäessään kahtiajakautuneen kansakunnan ja antamalla anteeksi.

Tänään etelä-afrikkalaiset tarttuvat toisiaan kädestä. Suru on yhteinen. Mutta myös ilo hänen elämästään ja perinnöstään. Kunpa pystyisimme olemaan sen arvoisia. Nelson Mandela - elämää suurempi.

 

 

06.12.2013. 12:58


Kirjaudu

Blogin RSS-feed aatv - ArjaTV ...katso!
Viimeisimmät kirjoitukset blogissa:
Näkymässä viimeisimmät - vanhemmät Blogi-kirjoitukset - ennen vuotta 2009 - löydät arkistosta »»