Mä lehdet luin - jatko-osa

Miten mielenkiintoisia juttuja lehdissä olikaan taas tänään!

Helsingin Sanomien mielipidesivulla oli Ylen entisen kirjeenvaihtajan, toimittaja Erkki Toivasen erinomainen puheenvuoro Irlannin presidentistä Mary Robinsonista. Arvojohtajuus on erittäin vaativaa mutta sen avulla voi saada enemmän aikaan kuin vahtimalla muodollisia valtaoikeuksia.

Suomen presidentin valtaoikeudet ovat muuttuneet tavattomasti Suomen itsenäisyyden aikoihin. Vaikka presidentti antaa lait hallituksen istunnossa ja vahvistaa ne eduskunnan käsittelyn jälkeen, kyse on enemmän muodollisuudesta. Mutta ei ole huono asia mikäli päätöksenteossa on myös muotoseikkoja. Niinhän eduskunnankin tai valtuustojen päätöksenteossa on.

Ulko-ja sisäpolitiikan rajojen hämärtyminen - kaikista asioista on tullut globaali-lokaali-asioita - on vain tunnustettava ja selkiytettävä parlamentaarinen hallitsemisen tapa. Silti preidentti voi olla ylipäällikkö. Asema on ollut K J Ståhlbergin ajoista seremoniaalinen. Jos ylipäällikkyyteen nyt yritettäisiin tuoda uutta sisältöä, on syytä säätää selvästi, että presidentti tekee ratkaisut puolustusministerin esittlystä. Kysehän on enemmän puolustusministeriön ja pääesikunnan suhteista.

Nimitysvaltaa voi hyvinkin olla presidentillä. Lähettiläät, armeijan korkeat nimitykset tai tuomareiden kuuluvat hyvin luontevasti presidentille ja ovat vallan kolmijako-opin mukaisia.

Kummallisinta on keskustelu pääministerin diktatuurista. Miten ihmeessä voidaan pitää ongelmallisena, että hallitus on muodostettu eduskuntapuolueiden enemmistön turvin ja että hallituspuolueet luottavat valtioneuvoston toimintaan mukaanlukien pääministeri? On aivan eri asia arvostella budjetin kehysmenettelyä tai sitä, että hallituspuolueiden eduskuntaryhmät ovat suhteessa hallituksen esityksiin - myös nykyistä edeltävien hallituksien aikaan- postikonttoreita.

***

Julkisen sanan neuvoston  päätöstä on kummasteltu. Tärkeätä on kuitenkin huomata, ettei se ole oikeudellista valtaa käyttävä elin - eli ei siis ota kantaa pääministerin syyllisyyteen tai syyttömyyteen lautakasa-asiassa. Neuvoston piti arvioida oliko Ylellä riittävät journalistiset perusteet julkistaa tieto. Kyse oli journalismin etiikasta.

Olen lukenut JSN:n perustelut. Voin ymmärtää, että Pekka Hyvärinen erosi tehtvästään. Mutta silti minusta olisi ollut huolestuttavampaa suomalaisen demokratian kannalta jättää lautakasa käsittelemättä ja siksi minusta JSN:n perustelut kestävät. Varapuheenjohtaja Matti Saari ilmaisi asian minusta myös televisiohaastattelussa selkeästi.

Sitten on toinen asia, onko JSN:n nykyinen kokoonpano - jossa toki on myös yleisön edustajia - oikea. Ehkäpä journalistien ohella myös mediatutkijoitten asiantuntemusta voisi hyödyntää.

11.12.2009. 13:33