Älyllinen rehellisyys on vaikea laji

Kiitoksia monista eri kommenteista, joista osan olen saanut suoraan, osan eri lehtien nettisivujen kautta. Olen tietenkin iloinen, että Lautasia ja olohuoneita-blogini on herättänyt keskustelua.

Muutama ongelma keskustelussa kuitenkin on.

Ensimmäinen koskee yhteistä tietopohjaa. En edellytä, että kaikki tuntisivat 1990-luvun alusta käynnistyneen perustuslain uudistamisprosessin, jonka myötä ulko- ja turvallisuupolitiikan johtaminen on parlamentarisoitunut ja tullut määrämuotoiseksi. Tärkeätä on kuitenkin havaita, että eduskunta on tullut keskeisesti mukaan ulkopoliittiseen päätöksentekoon. Myös eduskunnan tietojensaantioikeutta on vahvistettu kansainvälisissä asioissa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sekä suuri valiokunta (EU-asioiden valiokunta) että ulkoasianvaliokunta saa Eurooppa-neuvoston kokouksista sekä etukäteen että jälkikäteen tiedot ja se voi antaa asioista lausuntonsa. Jo pelkästään tämä päätöksentekomenettely tarkoittaa sitä, että pääministerin tulee edustaa Eurooppa-neuvostossa Suomea.

Toinen tärkeä asia on, että presidentti tekee päätökset valtioneuvostossa ja sen ratkaisuehdotusten perusteella. Ulkopolitiikka ei muodosta tästä asiasta poikkeusta. Perustuslain 93§:ssä määrätään ulkopoliittisesta päätöksenteosta. "Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhdessä valtioneuvoston kanssa." Yhdessä on ratkaistu niin, että Suomen kannat määräytyvät yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikan valiokunnassa. Valiokunta on vuosien saatossa toiminut eri tavoin. Nyt ymmärtääkseni sen työskentely täyttää yhteistoiminnan velvoitteet.

Kolmas asia koskee Lissabonin sopimuksen voimaantulon aiheuttamia muutoksia. Poliittiset puolueet ovat epäonnistuneet surkeasti sopimuksen avaamisessa kansalaisille. Kovin moni nimittäin todellakin luulee, ettei se muuta mitään. Esimerkiksi oikeudellisen yhteistyön alalla muutokset tulevat olemaan melkoiset. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta muutoksia tulee myös. Kauppapolitiikka on olut jo yksinomaan EU:n kompetenssissa. Nyt EU:lle tulee oikeus solmia kansainvälisiä sopimuksia, jotka sitovat jäsenvaltioita. Samalla tavalla kuin tähän asti on sovitettu yhteen Unionin jäsenmaitten työllisyys- ja talouspolitiikkaa, tullaan myös yhteensovittamaan Unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Jotkut ovat käyttäneet termiä "Unionilla tulee olla yksi ääni" kuvaamaan tätä yhteensovitusta.

;Myös Eurooppa-neuvosto virallistuu ja se tulee tekemään määräenemmistöpäätöksiä. Tämä seikka tarkoittaa myös, että tosiasiallisesti presidentti ei voi enää käyttää Suomen äänivaltaa, vaan se kuuluu pääministerille.

Toinen ongelma keskustelussa on henkilöityminen. En ole mitenkään ilahtunut siitä, että suuri osa kommentoijista katsoessaan minun olevan oikeassa, haukkuvat samaan hengen vetoon presidentti Halosen. Tai päinvastoin. Ei tässä ole mistään tykkäämisestä kysymys. Entisenä työtoverinani Tarja Halonen tietää, että olen ollut tällä linjalla johdonmukaisesti ennen kuin edes meistä kumpikaan saattoi edes kuvitella hänen olevan jonain päivänä tasavallan presidentti. Kaiken lisäksi olen äänestänyt Tarja Halosta presidentiksi koska hänen arvomaailmansa on minulle läheinen. Kyse ei ole myöskään sosialidemokraattien sisäisestä mittelöstä. Kyse on perustuslaista ja sen noudattamisesta.

Kolmas ongelma älyllisen rehellisyyden puute.  Älyllinen rehellisyys tarkoittaa sitä, ettei ihminen tee lehmänkauppoja tosiseikoilla. En tiedä yhtä ainutta valtiosääntöasiantuntijaa, joka olisi edellä kuvaamastani tosiseikastosta eri mieltä. Olkoonkin, etten ole yrittänyt tehdä tästä kirjoituksestani tieteellistä artikkelia, vaan avata mahdollisimman selvästi mistä pääministerin ja presidentin keskusteluissa on kyse kun ratkaistaan Suomen edustautuminen seuraavassa neuvoston kokouksessa. Myös oikeusministeri Tuija Brax lausui kutakuinkin saman kuin minä. En siis halua tehdä lehmänkauppoja vain siksi, että presidentti on kuulunut samaan puolueeseen kuin minä nyt tai että monet suomalaiset haluavat vahvaa presidenttiyttä ollessaan tyytymättömiä poliittisiin puolueisiin.

Mitä sosialidemokraattien hajaannukseen tässäkin asiassa tulee, kannattaisi pysyä periaatteellisena ja kannattaisi oppia historiasta. Valtiohoitajuus on tullut meille kalliiksi mutta niin on tullut presidenttipuolueenakin olo. Kun oikein juoksee päiväperhojen perässä, hukkuu suunta. Valtakysymyksiin keskittyminen vie huomiota pois kaikista niistä tärkeistä asioista, joista Unionissa päätetään. Suurin huolen aiheemme tulisi olla EU:n legitimiteetti ylipäätään.

En muuten ole Nato-jäsenyyden kannalla. Sekin on oikein hyvin tiedossa Käytän blogissani sananvapauttani. En vaivaa päätäni sillä mitä siitä jotkut voivat ajatella tai viitsinkö taas kuulla kaikenlaisia luonnehdintoja luonteestani ja muista tekemisistäni. Joskus kirjoitukseni kiinnostavat, joskus eivät. So not, Matti Nykästä siteeraten,

29.11.2009. 23:21