Lautasia ja olohuoneita

Kyllä on järkyttävää lukea presidentti  Halosen tai kansanedustaja Eero Heinäluoman kommentteja presidentin asemasta saati sosialidemokraattien valtiosääntökannanottoja perustuslain tarkistamistyön suhteen..

KAIKKI ovat tienneet, että Lissabonin sopimuksen hyväksymisen jälkeen Suomea edustaa huippukokouksissa vain pääministeri. MUUT tulkinnat ovat perustuslain ja perustuslakivaliokunnan omaksuman tulkintalinjan vastaisia. Tilanteen täytyy olla enemmän kuin kiusallinen hallitukselle. Kaiken lisäksi presidenttimme on koulutukseltaan juristi, joten ymmärtämättömyydestäkään ei voi olla kyse.

Presidentti vetoaa aina siihen, ettei kaksi lautasta aiheuta keskustelua muualla kuin Suomessa. Miksi pitäisikään? Suomessakin keskustelua ylläpitää vain itsepäinen presidentti, joka ei suostu tunnustamaan tosiasioita. EU:ssa Suomea edustavat ne, joilla on parlamentaarinen vastuu. Kyse ei siis ole pääministerin vallanhalusta, vaan eduskunnan ja sitä kautta Suomen kansan asemasta ja päätöksenteon oikeutuksesta. Suomen presidentti on yhtä vastuullinen omaksumistaan kannoista EU:n kokouksissa eduskunnalle ja sitä kautta suomalaisille kuin Obama. Eikä se käy.

Jotenkin tässä nyt tarraudutaan sellaiseen jakoon, jota ei ole ollut olemassa pitkiin aikoihin. Olisi siis ulkopolitiikkaa, jota jaettaisiin välillä siivu presidentille ja siivu hallitukselle. Mutta kun on vain ulkopolitiikkaa, joka syntyy yhteistoiminnassa ja kaiken huipuksi vielä sovitetaan yhteen EU:ssa.

Presidentin pitäisi ymmärtää, että hänen vaikutusmahdollisuutensa on hallituksen kanssa käytävässä yhteisessä keskustelussa. Hänen asemansa ja näkemystensä merkitys on argumenteissa ja niitten painavuudessa. Edes muodollisesti presidentille ei ole rakennettu mitään asemaan EU:n toimivaltaan kuuluvissa asioissa. Presidenttimme on vain tulkinnut asemaansa niin eikä sitä ole kehdattu kyseenalaistaa. Mutta nyt jos presidentti pitää päänsä ja änkeää taas EU-kokoukseen, alkaa olla kyse laittomasta menosta. Siitä eivät suomalaiset yleensä ole pitäneet. Tsaarin valtakin taittui laillisuuden polkemiseen.

Presidentin valtaoikeuksiin takertuminen ei ole Mauno Koiviston tai Martti Ahtisaaren syytä. Kyllä taakka on pelkästään Tarja Halosella. Mauno Koivisto vahvisti parlamentarismia omalla presidenttikaudellaan enemmän kuin kukaan muu. Tuskinpa meillä edes olisi nykyistä perustuslakia ilman, että Koiviston aikana olisi pantu vireille eri valtioelinten aseman arviointityö. Ahtisaari toki halusi pitää itsellään asemaa EU-asioissa mutta hän on sentään muuttanut kantaansa ja sanoo nyt sen, miten asiat ovat.

Tässäkin on eräs poliittisella hämmennykselle. Kokoomus on siirtynyt sosialidemokraattien entisille linjoille ja demarit  ottaneet porvareiden asennon.

----

Helsingin kirjastojen lakkauttamisuhka on uhka myös kansanvallalle. Kirjastot ovat ovi tiedon lähteille, ne ovat tiloja, joissa voidaan kokoontua ja ne ovat yhteisöllisyyden perusyksikköjä. Julkisina tiloina kirjastoilla on enemmän merkitystä kuin momenttina kulttuuritoiminnan budjetissa. Vain pikkusieluiset hallintobyrokraatit kangistuvat tilikirjan äärelle - seuraavassa hyllyssä ovat runot, historia ja filosofia.

27.11.2009. 09:01