Keynes goes to kapakka

Kalevi Sorsa-säätiö järjesti eilen tilaisuuden Keynes goes to kapakka, jossa Lauri Holappa alusti erinomaisesti Keynesistä ja rahateoriasta. Minun tehtäväni oli pohtia onko keynesiläisyyttä koskaan oikein Suomessa harjoitettu. Jäkikäteen tuli tunne, etten saanut sanotuksi kaikkea mitä olisi pitänyt.

Keynesiläisyys Suomen talouspolitiikassa? Eipä oikein. Samaan päätelmään tuli myös Sixten Korkman, joka luultavasti on tutkinut asiaa syvällisemmin kuin minä.

1930-luvulla, jolloin Keynes murtautui talouspolitiikan keskusteluun, hänen vaikutuksensa Suomen harjoittamaan finanssipolitiikkaan jäi olemattomaksi.

Sodanjälkeisen Suomen talouspolitiikan välineitä olivat rahapolitiikka, finanssipolitiikka ja 1970-luvulta alkaen tulopolitiikka. Finanssipolitiikassa on aina ollut hyvin vahva kameralistinen ote, jota symboloi valtiovarainministereinä esimerkiksi Ahti Pekkala, Iiro Viinanen tai Sauli Niinistö. Rahapolitiikan keinoin haettiin tuolloin toki aktiivisesti kasvua ja työllisyyttä.

Suomi on ollut ja on edelleenkin vientivetoinen talouskasvun suhteen.Viennin - paperi- ja metsäteollisuuden- edistämiseksi kilpailukykyä haettiin devalvaatioilla. Inflaatio- ja devalvaatiokierteet ovatkin talouden suurta kuvaa 1960-1970-luvuilla. Tuohon aikaan osuu myös suomalaisen hyvinvointivaltion rakentaminen, johon saattoi vaikuttaa Keynesin näkemys vahvasta valtiosta mutta ehkä kuitenkin enemmän pohjoismainen kansankotiajattelu, jota Ruotsi edusti. Budjetit olivat kutakuinkin tasapainossa.

Luulen,että väsyminen inflaatio-devalvaatio-politiikkaan osuu aikaan, jolloin aloitin kansanedustajana. Muistan, että keskustelussa tuotiin esille, että suomalaisen vientiteollisuuden pitää monipuolistua ja että paperiteollisuutta palveleva rahapolitiikka ei oikein tukenut muita aloja. Puhuttiin, että yritysten taseiden pitää vahvistua. Että Suomi on kuin banaanitasavalta, jossa ei ole talous- eikä rahapolitiikan vakautta.

Samaan aikaan Suomi taloutena avautui ja uusliberalismi (monetarismi) sai jalansijaa, Tuli vahvan markan politiikan kriisi, talouden kriisi, joka näkyin puolen miljoonan ihmisen työttömyytenä - aivan kuten Espanjassa, Kreikassam nyt myös Ranskassa.

Elvytyksestä on toki puhuttu ja on elvytettykin. Kyse on ollut tarpeesta tasata suhdannevaihteluita mutta vastasyklisyydessä ei kyllä ole onnistuttu. Jossain näkemässäni kuvassa sellainen tulee kuin onnenkantamoisena 2000-luvulla. Niin pääministerien Vanhanen ja Katainen puheet elvytyksestä finanssikriisissä eivät oikein täytä Keynesin ajatuksia.

Mutta Keynesiläisyyttä olisi tarvittu.

1930-luvun lamasta on hirveä lukea. Köyhyydestä kertovat tutkimukset tuolta ajalta ovat ahdistavaa luettavaa. Keynesiä olisi tarvittu 1970-luvun alussa, erityisesti 1990-luvun lamassa ja juuri nyt.

Vallalla on kuitenkin vyönkiritys ja suu säkkiä myöten kiinni-retoriikka.

Ehkä vaikeinta on saada ihmiset ja päättäjät tajuamaan, että valtio on eri asia kuin kotitalous ja siksi myös taloudenpitoon pätee eri säännöt.

26.04.2013. 11:23


Kirjaudu

Blogin RSS-feed aatv - ArjaTV ...katso!
Viimeisimmät kirjoitukset blogissa:
Näkymässä viimeisimmät - vanhemmät Blogi-kirjoitukset - ennen vuotta 2009 - löydät arkistosta »»