Hyvinvointivaltion uusi käyttöjärjestelmä

Olen kauhuissani. Olen kuunnellut puheita valtiontalouden kestävyysvajeesta, kuntien umpikujaan ajautuvasta tilanteesta, tuottavuudesta, tehokkuudesta, työurista, työilmapiiristä, palveluiden järjestämisvastuusta, tuottamisesta, tilaamisesta, kuluttajan valinnasta, suuremmista yksiköistä jne. Kun menee mutkikkaaksi, yksinkertaista!

Kun puhutaan valtiontalouden kestävyysvajeesta, onko järkipuhetta vastata puheella veronkorotuksista ja/tai säästöistä? Vai onko järkipuhetta vastata miettimällä kasvun uusia lähteitä? Kamreeri tuijottaa tilikirjaa, johtaja yrittää löytää mahdollisuuksia. Onko politiikka kamreeritoimintaa vain yhteiskunnallista johtajuutta?

Talouskasvusta tiedämme, että koulutus ja teknologia ovat avainasemassa. Kiinniottotalouksissa ne toimivat enemmän kuin hyvin. Mutta Suomen kaltaisessa korkean koulutustason maassa, koulutuspanosten lisääminen ei tuota samaa saati teknologiat. Kyse on enemmän siitä miten niin teollisuudessa kuin palveluissa, niin yksityisellä kuin julkisella, saadaan irti tuottavuutta osaamistason nostamisella. Osaamistasoa voidaan nostaa vaikkapa tietotekniikalla mutta myös sellaisten väylien systemaattisella rakentamisella, joissa tieto lattiatasolta vielä paremmin tekemisen mahdollisuuksista kulkeutuu yläkertaan. Kyse on työilmapiiristä, johtamisen kulttuureista, hiljaisen tiedon hyödyntämisestä - työvoiman näkemisestä muuna kuin kustannustekijänä.

Hannah Arendt arvelee, että nykymaailman menon kurimuksen syynä on Animal Laborans, mekaanisesti, ympäristöä katselematon ja totteleva työn tekemisen muoto ja sitä edustava ihminen.  Homo Faber pinnistää kuinka-kysymysten yli miksi-kysymyksiin ja istuttaa työn tekemisensä yhteiskunnallisiin, poliittisiin ja eettismoraalisiin seurausten ympäristöön.

Kun puhutaan julkisista palveluista - siis auttamisesta ja välittämisestä - erotetaan  kuntien järjestämisvastuu ja itse palvelu. Animal Laborans kilpailuttaa ja ulkoiluttaa tuottajat, valitsee  ja panee rastin ruutuun. Animal Laborans antaa dementoituvalle vanhukselle setelin hoivan järjestämiseksi. Animal Laborans luettelee huumetokkuraiselle nuorelle hoitopaikkojen osoitteet ja ilmoittaa odotettavissa olevat jonotusajat. 

Kun julkinen vain tilaa, yksityinen löytää ansaintalogiikan. Terveet, helppoja ja tavanomaisia palveluita tarvitsevat ovat kuluttajia, jotka ostavat arkea helpottavat päivähoitopalvelut, lääkärin kirjoittamat reseptit tai ruokapalvelun. Julkinen subventoi tavalla tai toisella hintaa. Hankalat jutut jätetään ansaintalogiikan riskien vuoksi julkiselle.

Animal Laborans huomaa, että palkanlaskentaa ja hankintatoimintaa keskittämällä voidaa aikaansaada säästöjä. Niinpä hän päättelee, että kunnallinen itsehallinto- siis kuntalaisten demokraattinen vaikuttamismahdollisuus, lähipalvelut, ennakoiva työote tai ihmisen moninaisuuden tunnistaminen - että voi tarvita apua mutta samalla olla auttaja - saa mennä. Järjestelmäkeskeisenä Animal Laborans piirustaa yhä virtaviivaisempia organisaatioita, sote-alueita, esh-piirejä, suurkuntia, tuotantotalouden organisaatiokaavioita ja kertoo ihmettelevälle yleisölle ajavansa hyvinvointiyhteiskunnan asiaa. Ilman muuta, kun jotkut voivat entistä hyvemmin, hyvinvointia on. Niinpä kamreeriosaston tarpeet suurista yksiköistä sanelevat poliittiset ratkaisut. Auttaminen ja välittäminen - mitä julkiset palvelut ovat - siirtyy kilometrien päähän. Mutta onhan meillä netti!

Hyvinvoinnin parhaita asiantuntijoita ovat ne, jota ovat olleet työssä Nokialla. Kännykällä varmaan kerrotaan valitsemalla palvelu kuusi suomeksi tai ruotsiksi omatoiminen haavan ompelu. Vuorineuvokset tietävät paremmin miten tehokas terveydenhuolto toimii kuin ne lääkärit, jotka hakevat terveysvaikututuksia tai ne sosiaalityöntekijät, jotka hakevat elämänhallinnan välttämättömiä eväitä. Ja paras argumentti onkin, että kun nykyinen hyvinvointivaltio on tuottanut köyhyyttä, terveyseroja ja sosiaalisia ongelmia, se pitää vaihtaa markkinaehtoiseen. Ja kun viime kursseilla kuultiin markkinaehtoisuuden olevan tehokkuutta ylläpitävä ikiliikkuja, lopetetaan julkinen ja puhutaan vain järjestämisestä ja asiakkaan valinnanvapaudesta.

Tarvitaan uusi käyttöjärjestelmä. Me kerromme ja insinöörit toteuttavat. Siinä kai Nokiankin tai Applen tai Microsoftin perimmäisen menestyksen salaisuus on. Mutta vain Homo Faber osaa kertoa. Vain Homo Faber kysyy onko tässä mitään järkeä ja jos on, missä se on.

19.02.2010. 12:43