Globaalin sisäistäminen

En tiedä kuinka monta globalisaatioraporttia on tehty. En tiedä kuinka monta lausetta kilpailukyvystä on sorvattu. Onko tämän kaiken alle hukkunut globaalin ajattelun, globaalien ongelmien ja niitten globaaliratkaisujen ydin?

Kyse on rippuvuussuhteista.

Kilpailukyvyhokema johtaa harhaan siinä mielessä, että jotkut saattavat ajatella yksittäisiä maita itsellisinä ja että niitten iskukyvystä riippuu millaisia murusia globaalilta pöydältä itsekukin voi saalistaa. Kuitenkiin globaalin pöydän antimet riiipuvat siitä, mitä kukin on valmis sinne tuomaan, miten ne jaetaan ja miten niitä varjellaan.

Olen kurkkuani myöten täynnä Suomessa vellovaa vakuuskeskustelua. Tuntuu siltä, että vaaleja ennen iskenyt paniikki perussuomalaisten kannatuksesta ja muitten maitten holtittoman menon kauhistelusta on ajanut Suomen umpikujaan, jossa pyristely voi johtaa globaalien ongelmien syventymiseen.

Mitä siitä tulee, että odotamme G8-maitten ratkaisevan maailmantalouden epätasapainon ongelmat valtioiden velkakriiseissä (jotka ovat seurausta muutaman vuoden takaisesta finanssikriisistä) tai että pannaan toivo G20-kokoonpanoon?

Kaikkia vaivaa Suomen tauti. Tuijotetaan omaan napaan eikä kukaan rakenna kokonaisuutta, sovita yhteen eri toimia niin, että totaaliromahdus voitaisiin välttää. Maailmanlaajuisen talouslaman uhkat ovat viittä vaille toteutumassa.

Kiinalaiset eivät suostu revalvoimaan. Yhdysvallat on rampa poliittisen kiistelyn jälkeen lainakatosta eikä luottoluokittajan, suorastaan paniikkipäätös, luokituksen alentamisesta parantanut yhtään vaivoin saatua sopimusta.

Republikaaneilla on  vain sisäpolitiikan agenda tärkein: Obaman asemaa on  horjutettava. Ja ketkä ovat haastajia! Kaiken maailman teekutsujen mannekiinit, joitten puheet ovat järkyttäviä kaikkinensa, erityisesti sukupuolten välisen tasa-arvon edistämisen kannalta.

Eurooppa näyttää kykenemättömältä vakauttamaan euroa. Suomen panos on ollut julistaa Kreikan maksukyvyttömyyttä. Ketjun päässä on kuitenkin myös Suomi. Ei ole EU:sta toimijaksi G8 eikä G20-pöydässä niin kuin finanssikriisissä. Kunpa kuitenkin olisi, Suomen nurkkakuntaisesta viivytystaistelusta huolimatta.

Mihin perustuu luulo, että meillä on asiat mallillaan ja että ongelmat ovat muualla? Globaalissa maailmantaloudessa kaikkien ongelmat ovat enemmän tai vähemmän yhteisiä. Kansantalouden koko toki vaikuttaa kuinka yhteisiä.  Miten on mahdollista, että kun asiat menevät hyvin, meillä hehkutetaan kuinka avoin ja kansainvälisyydestä riippuvainen Suomi on?  Mutta kun ongelmat ovat päällä ja niitä pitäisi ratkoa, olemmekin suljettu ja osa kansainvälisten ongelmanratkaisuyritysten pulmia.

Olen nyt sitten vasemmistolainen ja internationalisti! Olemme kuin lastu markkinavoimien irrationaalisilla laineilla ja odotamme kauhulla kuka panikoi ensin - ja sitten soudamme perässä.

24.08.2011. 11:45