Pekka Haavisto

Presidentin vaalien toinen kierros ei suinkaan tule olemaan mikään läpihuutojuttu.Sauli Niinistön voitosta puhuminen on ennen aikaista. Pekka Haavistoa tulee kannattelemaan valtava energia, joka on syntynyt monen muurin murtamisesta ja hänen nousustaan tasa-arvon, suvaitsevaisuuden, kestävän kehityksen ja oikeudenmukaisuuden aatteiden aidoksi edustajaksi.

Haavisto tulee saamaan kannatusta luonnollisesti vasemmistosta mutta myös perussuomalaisista ja keskustasta.

Perussuomalaisista siksi, että Haavisto ei ole rahaeliitin ehdokas ja siksi, että Haavisto antaa arvon toisellekin. Perussuomalaisia viime eduskuntavaaleissa äänestäneet eivät nimittäin ole mikään vain muukalaisvihamielinen joukkio. Äänestäneitten joukossa oli paljon niitä, jotka olivat kyllästyneet vanhojen puolueiden menoon: sille että oltiin kuuroja tuloerojen kasvulle ja politiikasta vieraantumiselle.

Keskustalaisista monet tulevat äänestämään myös Haavistoa, sillä kestävän kehityksen ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuuden arvot eivät Kes,ustassa ole mitään päälle liimattuja. Vasemmistolaisten niin suomen- kuin ruotsinkielisten itsestään selvän valinnan pitäisi olla Haavisto. Olemme siis näkemässä tiukan taistelun.

Merkittävää on, että avoin, kansainvälinen ja suvaitsevainen Suomi on totta. Merkittävää on, että SDP:n 30-vuotinen läänitys presidentti-instituutioon murtui. Rysähdystä alleviivaa vasemmistopuolueiden yhteisen kannatuksen jääminen järkyttävän alhaiseksi. Vaikka kyse on henkilövaalista, puolueilla on merkityksensä. Tappio on sekä puolueiden että henkilöiden.

***

Kiitoksen paikkoja on aika monta.

Sekä Niinistön että Haaviston takaa löytyvät osaavat naiset: Taru Tujunen ja Riikka Kämppi. Eva Biaudet teki naisen työn kun puolusti tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia. Paavo Arhinmäki teki sen mikä pitikin: piti Vasemmistoliiton hyvin esillä keskusteluissa. Paavo Lipponen osoitti keskusteluissa, ettei olennaista ole olla eri mieltä, vaan tuntea ulko- ja turvallisuuspolitiikka niin hyvin, että syvyydellä ja sävyillä on merkitystä.

En usko, että ikä koitui Lipposen kohtaloksi. Jos niin olisi, ei Väyrynenkään olisi menestynyt. Uudessa julkisuusilmapiirissä on oltavat notkea. Väyrynen onnistui tässä Lipposta paremmin - samoin tappion arvioinnissa.

Opettaja ei saa olla, kanssakeskustelija pitää olla. Timo Soini epäonnistui koska on alkanut pitää itseään suorastaan jumalallisena. Hän on toki tärkeä puolueelleen mutta yhteiskunnallisen ilmapiirin ja tilauksen omiminen omalle henkilölle osoittaa, että jotakin kihahtaa hattuun liian helposti.

***

Olin aamulla keskustelemassa presidentin vaaleista radion ykkösaamussa Martti Häikiön, Seppo Kääriäisen ja Pekka Saurin kanssa. Kypäräpäinen pappi - pilapiirtäjä Karin luoma ilmiasu  porvarille - tuli esille kun Häikiö sanoi, että presidentti valitaan suomalaisille ja jatkoi, että isänmaallisuus ja perinteiset arvot vaikuttavat. Niinistökin kehaisi, että Jenni silittää hyvin paitoja.

Isänmaallisuus on myös modernia tasa-arvoa, kulttuuria, sivistystä ja tervettä itsetuntoa. Haavisto on minusta hyvin isänmaallinen. Menen heti keskiviikkona äänestämään ennakkoon!

23.01.2012. 11:26

Helsingin Eiffel ja G-into

Kaarin Taipale on toimittanut Guggenheim-pamfletin, joka tulee ulos piakkoin. Olen kirjoittanut siihen artikkelin siitä miten päättäjät saadaan suosiolliseksi ts. jymäytetyiksi. Suuret hankkeet  - kuten Guggenheim-museo- ovat siitä kummallisia, etteivät ne koskaan ole pois mistään eikä keneltäkään. Mutta sitävastoin pienet hankkeet ovat aina.

Kun Suomi oli 1990-luvun lamassa, käynnistettiin kansainvälisesti kiinnostava taidemuseohanke, Kiasma. Rakentajille piti saada töitä ja Helsingin näkyvyyttä. Eikö tätä mahdollisuutta pitäisi kehittää ja huolehtia, että sillä olisi taloudellisia resursseja kiinnostaviin näyttelyihin?

Musiikkitaloakin perusteltiin sillä, että tarvitaan kansainvälisesti korkeatasoinen ja akustisesti toimiva musiikkitalo. Eikö olisi järkevää huolehtia, että musiikkitalo on täysimittaisessa käytössä, että se olisi avoin tulla ja mennä ja siellä olisi myös maksuttomia konsertteja?

Suomi brändääjä Alexander Stubbin mielestä Suomesta/Helsingistä puuttuu Eiffel-tornin kaltainen nähtävyys, jollaiseksi hän arvelee Guggenheim-museota.

Mutta meillä on jo se Eiffel-tornin kaltainen nähtävyys. Stadion funkistyylisenä rakennuksena on kerrassaan ainutlaatuinen. Rahaa sen kunnostamiseen ei vain löydy. Helsingin horisontissa se on kohonnut jo ihmisen iän komeana kohti taivasta: valkoisena, selkeänä ja ylpeänä. Se on  jotakin, joka on meidän omaamme.

Turistit muuten tykkäävät kaikesta sellaisesta missä he voivat tavata tavallisia suomalaisia. Tämä on tutkimustulos ja matkailijoiden oma kanta. Enemmän siis tapahtumia ja toimintaa kuin komeita seiniä.

16.01.2012. 11:50

EU ja politiikan kuolema

En ymmärrä Suomen EU-politiikkaa! En ymmärrä miksi perustuslakivaliokunnan piti mennä lausumaan etukäteen mitään Euroopan vakausmekanismin määräenemmistöpäätöksistä. En ymmärrä miksi jankkaamisesta ja torppaamisesta on tullut hyve kun kaikki toivovat ratkaisuja ja eteenpäinmenemistä. Kaikki eivät ole vain ns. markkinavoimat, vaan myös tavalliset ihmiset.

Pekka Sauri osuu naulankantaan kun hänen mielestään poliitikkojen puheet ahdistavat ihmisiä. Jos politiikka  merkitsee johtajuutta, näkemyksellisyyttä ja edes jonkinlaista kykyä hallita kokonaisuuksia, ei sitä kovin paljon ole viime aikoina ollut nähtävissä. Mutta jos politiikka merkitsee omien intressien ajamista, lyhytnäköisyyttä ja vain oman kulman näkemistä, sitä on ollut runsain määrin nähtävissä.

Vaikuttaa jopa siltä, että pääministeri Jyrki Kataiselta haluttiin viedä toimintamahdollisuudet. En ymmärrä kenen etu tämä oli? Juuri siksi pääministeri edustaa Suomea, että hänellä on toimintamahdollisuus ja se tulee yhteistyöstä parlamentin kanssa.Hallitus toimii eduskunnan luottamuksen varassa. Eduskunta on ylin valtioelin mutta ei toimeenpanovallan.

Nyt eduskunta on ymmärtänyt roolinsa ihan väärin. Ei sen parlamentaarinen valvonta ja tehtyjen ratkaisujen arviointi hallituksen luottamuksen näkökulmasta tarkoita, että parlamentti ottaa päätöksentekijän roolin ennen kokousta olematta itse paikalla ja tuntematta keskusteluja.Se on arvioitava erilaisia näkökulmia ja niitten painoarvoa.

Onko tässä jotakin happamia sanoi kettu?

***

Kesäkuusta asti viimeistään on ollut selvä, että EU:n ja euroalueen on tiivistettävä yhteistyötä ja haettava tälle yhteistyölle finanssikapitalismia suitsivat pelisäännöt. Kyse ei ole vapauksien lisäämisestä, vaan vastuun.

Euroopan Parlamentin pitää olla tässä prosessissa merkittävä toimija. Maitten hallitukset kompastuvat näköjään kotimaisiin paineisiin ja kokonaisuus jää näkemättä. Parlamentin sivussa pitäminen vahvistaa vain Merkel-Sarkozy-akselia. Ja markkinat tekevät sen mitä voivat - siirtävät rahaa turvaan. Tavalliset ihmiset eivät voi, huijarit ja tosirikkaat voivat.

Eniten olen hämmentynyt eurooppalaisen sosialidemokraattisen näkemyksen häipymisestä suomalaisesta sosialidemokratiasta. Tätäkö nuoren ja kansainvälisen sukupolven valtaannousu merkitsee? Nationalistista pullistelua ja karkuun juoksemista?

On hyvin ahdistavaa tarkkailla poliittisia toimijoita. Poliittisten puolueiden joukot ovat kutistuneet  niin pieneksi, että toimijatkin ovat henkisiä kääpiöitä. Ja EKP tekee minkä voi paitsi ei sitä mitä pitäisi.

 jk. 1990-luvun alun lamassa vakuutettiin, ettei Suomi devalvoi. Sitten oli pakko ja seuraukset olivat kamalat. Nyt inflaation torjunnasta on tullut samanlainen. Kunpa seuraukset eivät olisi yhtä kamalat.

jkjk: Olen saanut palautetta. Minun arvellaan olevan Stubbin linjoilla. Olen ihan omaa mieltäni. Minusta perustuslakivaliokunnan ei olisi pitänyt mennä lausumaan mitään Euroopan vakausmekanismin määräenemmistösäännöksistä. On turha kiirehtiä edelle kun nyt pitäisi hoitaa paitsi akuuttia kriisiä - jota ei tehdä - mutta myös luoda pitkäjänteistä linjaa - jossa ollaan aika vaikealla tiellä kun lähdetään hakemaan muutoksia perussopimukseen. Voi olla, että EMV:n määräenemmistösäännökset olisivat perustuslain vastaisia tai sitten eivät. Olemme mukana nytkin monissa sellaisissa järjestelyissä, joissa emme voi päättää itsenäisesti maksuosuudestamme. Ilman EMV:ta veronmaksajien vastuut tuskin pienenevät, nyt voivat olla hallitut.

10.12.2011. 13:44

Vipinää itsenäisyyspäivään

Voisiko tosiaankin itsenäisyyspäivää viettää muutenkin kuin kotisohvalla tuijottaen Linnaan kutsuttujen ja presidentin kättelyä? Etenkin kun seuraavina päivinä tulee koko homma taas uusintana.

Voisipa hyvinkin. Ymmärrän, ettei ulkoilmajuhlinta oikein innosta. Itsenäisyyspäivänä on varmuudella surkea sää. Mutta hyviä illallisjuhlia ei voita mikään. Omien kutsujen vieraslistan voisi tehdä vaikkapa niin, että aina voisi myös tutustua uusiin ihmisiin. Parasta olisi, jos löytyisi sellaisia organisaattoreita, jotka voisivat järjestää kunnon tanssiaiset. Kunta voisi olla sopiva taho. Kouluja on joka puolella, äänentoistoa löytyy - ellei käytettäisi kylän omia muusikoita tai tilattujan bändejä - hiukan koristelua ja sitten vain tanssiparketille! Nuoret ja vanhat!

***

Minä aloitin itsenäisyyspäivän vieton Siuntion kunnan juhlassa, jossa Fanjunkars sångare esiintyi. Lauloimme viisi laulua, joista yhden oli säveltänyt ja sanoittanut kuoromme johtaja Annukka Ahola. Sain myös Kuntaliiton ansiomerkin siitä hyvästä, että olen ollut kunnallisissa luottamustehtävissä yli 20 vuotta. Suurimman osan ajasta tosin Helsingissä.

Tyttäreni Essin ystävä Johanna föönäsi hiukset, meikkasi ja tämän jälkeen ajoin Helsinkiin. Ei ollut ihan minuuttiaikataulu mutta tiukka kuitenkin.

Olen ollut Linnan juhlissa parikymmentä kertaa. Laskin, että olen selvinnyt kymmenellä iltapuvulla. Olen siis käyttänyt pukuja useamman kerran ja myös muodistanut niitä. Olisi mukava kun pukujen monikäyttöisyyskin huomioitaisiin kommenteissa.

Tällä kertaa pukeuduin neljä vuotta sitten käyttämääni Martzun suunnittelemaan kaksiosaiseen pukuun, jossa mielestäni on hienolla tavalla sekä klassisuutta että modernia. Leikkaus on siis upea puhumattakaan kauniista silkkikankaasta. Puvussa on lisäksi ripaus Suomen itsenäisyyttä kun sinisen silkkipuvun hihoissa on valkoista.

***

Iltapukumania sen kun vain jatkuu. Tietyt pukusuunnittelijat saavat ilmaista mainosta kun muotikommentaattorit mainitsevat heidän suunnittelemansa puvut. Näinhän se toimii, että lista on toimitettu etukäteen-  ja pieni piiri pyörii. Nainen puvun sisällä ei ole niinkään tärkeä.

Nyt Silvia Modig on saanut tittelikseen olla huono pukeutuja. Minusta Silvia oli hienolla tavalla oma itsensä, pukeutunut hyvin ja tyylikkäästi. Itse asiassa minua kiinnostaa hänen pukunsa suunnttelija tai ainakin se mistä hän on sen hankkinut. Onneksi on aina joku, joka luo omaa muotiaan eikä seuraa toisten perässä.

Michael Monroe oli myös hyvin tyylikäs. Olen samaa mieltä erään kirjailjan kanssa, että hän oli illan kaunein (nainen).

Combo oli hyvässä vedossa kuten muutkin bändit. Henkilökunta jälleen kerran mitä auttavaisinta ja ystävällisintä. Ydin-lehden puolesta olen iloinen saamastani kutsusta. Lehti täyttää tänä vuonna 45 vuotta. Se on siis maan vanhin vaihtoehtolehti.

Oli hienoa sanoa vielä kerran ääneen: Rouva Tasavallan Presidentti!

08.12.2011. 13:14

AAA-kerho

Euron kriisi on nyt jo enemmän poliittista kriisiä kuin velkakriisiä - kummankin on tosin synnyttänyt finanssikriisi. Hallituksia lakoaa.

Perusasiat eivät tunnu menevän läpi. Vaihtoehdot ovat joko euroalueen turvaaminen tai sen hajoaminen.

Turvaaminen perustuu yhteiseen vastuuseen sillä mitään muuta ei ole tarjolla. Tämä johtuu monimutkaisista keskinäisistä riippuvuussuhteista. Kun Kreikasta lähtee raha ja kulkeutuu liiaksi Saksan joukkovelkakirjoihin, ongelma on kummallakin. Toisella siksi, ettei valtio pysty rahoittamaan toimintaansa, toisella siksi, että kun tulee liian vahvaksi, sijoittajien voittomarginaalit pienenevät - ja kohta voikin olla pulassa kun paperit eivät mene kaupaksi.

Siksi talouspolitiikkaa on yhtenäistettävä: jokaisessa maassa on pidettävä pelisäännöt, talouden pyörät pyörimässä ja turvattava rahoitusjärjestelmä. Ei tietenkään vain veronmaksajien rahoilla sillä Euroopan Keskuspankilla on tehtävänsä ja tietenkin rahoituslaitoisten omistajilla.

Euroalueen hajoaminen on tuntematon riski. Sen hinta voi olla mitä vain.

Suomessa tunnutaan todella uskovan, että me olemme eri maata. Emme ole. Olemme Euroopan pohjoisella laidalla mutta ihan samassa veneessä. AAA-kunto on lumetta kun sitä oikein ryhdytään ravistelemaan.

Poltiikan pitäisi ratkaista ensivaiheessa seuraavia ongelmia:

1) kriisejä ei pitäisi syventää omilla toimilla - kyse ei ole vain liikaa kuristavasta finanssipolitiikasta ja sen torjumisesta, tärkeästä kysynnän ylläpitämisestä mutta myös valvonnasta; pankkien ja vakuutuslaitosten vakavaraisuussäännöksiä ei pidä kiristää keskellä talouden pahinta ahdinkoa, jolloin kaikki joutuvat tekemään samoja asioita ja näin ne pahentavat ongelmia.

2) systeemiriskejä pitäisi vähentää; rahoitusjärjestelmän kaatumisen dominoefektiä pitää padota eristämällä ja tekemällä mahdolliseksi konkurssi,

3) EKP:n rahapolitiikka,

4) millä ehdoilla eurobondit tulevat.

Oikeat asiat olivat päätöksentekijöitten pöydällä vuoden 2008 finanssikriisissä. Päätökset pitää vain panna toimeen. Vain näin voidaan muuttaa finanssimarkkinoiden käyttäytymistä. Voi nimittäin käydä, että kun ja jos tästä jotenkin selvitään, vuonna 2015 on jo uusi kriisi sylissä. Siksi poliittinen johtajuus on nyt olennaista: markkinavoimista ei ole kvartaalia tai sijoituspäivää pidemmäksi toimijaksi. Politiikasta on.

25.11.2011. 13:01